Siirry pääsisältöön

Hanna Hauru: Utopia eli erään kylän tarina

On keskipäivä, kun viimein herään. Äiti on antanut minun nukkua ja tehnyt kaikki työt. Nyt ne istuu Birgitan kanssa pihakeinussa ja juo Birgitan kotiviiniä hienoista kristallilaseista, jotka Birgitta on antanut äidille 40-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Käännyn takaisin sisälle ja vaihdan yöpaidan kesämekkoon. On taas hellepäivä. Mäkäräiset yrittävät ottaa minut heti omakseen kun palaan ulos, mutta en välitä.

Hanna Haurun uusin pienoisromaani tavoittelee realistista otetta kurjuudesta unohdetun syrjäkylän alkoholisoituneiden asukkaiden muodossa. Hylätyn kylän viimeiset asukkaat, nelihenkinen perhe sekä naapurin Birgitta, ovat unohtuneet oman yksityiseen helvettiinsä, josta ei ole poispääsyä.

Perheen isä ja poika ovat ahkeria saunanlämmittäjiä, viinanjuojia ja pornonlukijoita, jotka sammuvat tunnollisesti päivittäin milloin minnekin pitkin taloa, pihaa tai kylää. Äiti ja Birgitta innostuvat välillä humalapäissään haaveilemaan miehestä Birgitalle. Kertoja, perheen tytär, on eräänlainen väliinputoaja; uhri, joka haluaisi pois, mutta ei jostain syystä kykene pakenemaan kylän dystopiaa.

Pienoisromaanissa tulevat hyvin esiin Haurun parhaat puolet kirjailijana: sujuva, vauhdikas kerronta ja aistirikas kieli ja kuvaus. Perheen arkinen kurjuus ja totaalinen pysähtyneisyys on käsin kosketeltavaa. Kylän lohduton eristyneisyys ja viinaan hukuttautuvat yksinäiset sielut kuvaavat raadollisella symboliikalla suomalaisen yhteiskunnan negatiivisia puolia.

Hanna Hauru: Utopia eli erään kylän tarina. Like. 2008. 109 sivua.

Like: Utopia eli erään kylän tarina
Kiiltomato: "Kylä jota ei melkein ollut"
Wikipedia: Hanna Hauru

Katso myös nämä:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude