Siirry pääsisältöön

Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa

Sammutin uunin. Joudun tekemään kaiken, olen saanut tarpeekseni. Muista perunat. Jos tätä menoa jatkuu, mahtavatko ne olla valmiita vielä puolilta päivinkään. Haluan katsoa lempisarjaani rauhassa. Pulinat pois. Lakkaa höpöttämästä, ohjelma alkaa. Avaat suusi aina kun minä yritän rentoutua. Kerro siitä sitten ruokapöydässä. Kai se nyt voi odottaa. Jos mielesi tekee äyskiä, mene työpaikalle, tee ylitöitä. Täällä sinä tottelet.

Claire Castillonin varhaisempi suomennettu novellikokoelma, Äidin pikku pyöveli (2007), kertoo äitien ja tyttärien vähemmän sovinnaisista suhteista. Lyhyet novellit järkyttävät, viihdyttävät ja myös naurattavat. Pieni sydän jaksaa rakastaa on samanlainen, joskin hieman vaisumpi kokoelma; tällä kertaa aiheena ovat avioparit ja erilaiset pariskunnat. Kokoelman romanttisesta nimestä huolimatta parisuhteet eivät tihku rakkautta ja romantiikkaa, ennemminkin yllätyksiä ja järkytyksiä.

Novellien kerrontatekniikat vaihtelevat. Osa on kerrottu suoraan jommankumman osapuolen näkökulmasta. Sisäistä monologia ja tajunnanvirtaa ei kaihdeta, kun kuvaillaan intiimejä yksityiselämän tabuja. Uhrautuvasta rakastajattaresta miehensä pahoinpitelemään naiseen, äitinsä kanssa isän huomiosta kilpailevasta tyttärestä mustasukkaisuudessa rypevään aviopuolisoon... Toivottavasti kovin moni pariskunta ei tunnista näistä novelleista itseään. ;)

Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa. Gummerus. 2008.
Ranskankielinen alkuteos: On n'empêche pas un petit coeur d'aimer
Suomentaja: Lotta Toivanen

Gummerus: Pieni sydän jaksaa rakastaa
Gummerus: Claire Castillon
Kirjavinkit: Pieni sydän jaksaa rakastaa

Katso myös nämä:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude