Siirry pääsisältöön

Fannie Flagg: Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe

The Whistle Stop Cafe opened up last week, right next door to me at the post office, and owners Idgie Threadgoode and Ruth Jamison said business has been good ever since. Idgie says that for people who know her not to worry about getting poisoned, she is not cooking. All the cooking is being done by two colored women, Sipsey and Onzell, and the barbecue is being cooked by Big George, who is Onzell's husband.

Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe
was previously familiar to me from the movie adaptation of the book - a feel-good movie if there ever was one. The book was similar, focusing on the small, seemingly insignificant daily events in the town of Whistle Stop, Alabama.

The intricacies of the town with its all-American housewives and small-town mentality are lovingly and nostalgically described. Food and cooking is one of the main themes of the novel (complete with a list of recipies at the end of the book). Yet the town has its own problems with the poverty and social inequality of the black population and the Ku Klux Klan gaining power in the 1920s.

The novel begins in 1985 when a depressed housewife, Evelyn, visits a nursing home and becomes acquainted with Ninny Threadgoode, one of its unconventional residents who begins to reminisce her childhood and life at Whistle Stop in the first half of the century. In a way, the main characters of the novel are actually two women in Whistle Stop, Idgie and Ruth, whose story is told by Ninny.

One of the reasons why the novel can be considered an LGBT novel is the relationship between Idgie and Ruth and their gender roles. Idgie is a tomboy who rescues Ruth from her violent husband and establishes a popular café and, ultimately, also forms a family with Ruth and her son. However, their sexual orientation is never discussed, and the entire town accepts them unconditionally. Idgie's and Ruth's relationship was portrayed as slightly more conventional in the movie, a fact that was also criticized by some viewers.

The novel is in many ways a feminist novel, as its women are liberated and empowered mainly by each other. Men play a relatively small role. Even Evelyn gains strength from Ninny's stories of Idgie and Ruth. However, in the larger scheme of things, the events of 20th century American society, including The Great Depression and World War II, inevitably also penetrate the individual lives of people in Whistle Stop.

Fannie Flagg: Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe. Vintage. 1987.

Wikipedia: Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe
Wikipedia: Fannie Flagg

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude