Siirry pääsisältöön

Vikas Swarup: Q and A

If you were to search for me in this crowded maze, where would you look? You would probably try to find me among the dozens of children stretched out on the smooth concrete floor in various stages of rest and slumber. You might even imagine me as an adolescent hawker, peddling plastic bottles containing tap water from the station's toilet as pure Himalayan aqua minerale. You could visualize me as one of the sweepers in dirty shirt and torn pants shuffling across the platform, with a long swishing broom transferring dirt from the pavement on to the track.

This is the original book behind the award-winning blockbuster Slumdog Millionaire. But if, like me, you thought that the movie probably resembles or follows the basic plotline of the novel, you will realize that you are wrong not long after you start reading. For once, the novel and the movie are so different that I don't think anyone can go around complaining about how the movie left out this-and-that, or that the novel did not receive the credit or treatment that it should have. With the exception of the basic setting and themes, almost everything is different: the names, the places, the relationships, the questions on the quiz show, the stories that are told... The novel and movie are pretty much incomparable.

Q and A begins with a poor waiter, Ram Mohammad Thomas, who has just answered 12 questions correctly in the quiz show Who Will Win a Billion? It is suspected that he has cheated and his lawyer begins to question him about how he could possibly know the answers to all the questions. Ram relates the story of his life in non-chronological anecdotes, from being abandoned in a rubbish bin by his mother, to being brought up by a priest, Father Timothy. Among other things, he becomes a servant to an Australian colonel and his family, stays with an ageing Bollywood actress, takes on the job of a tourist guide at Taj Mahal in Agra and listens to drunken men complain about their lives in a Mumbai bar.

Ram's story is a story of survival, of coincidental meetings between people from the different walks of life - from gay priests to contract killers, from incestuous fathers to foreign spies, from prostitutes to autistic children. The story also takes him, quite literally, from rags to riches. The baddies get what they deserve and the goodies win. Yes, this is a kind of fairytale. Magical and colourful, but very unrealistic.

Vikas Swarup: Q and A. Doubleday. 2005.

VikasSwarup.net
The Guardian interview with author Vikas Swarup
Wikipedia: Q and A
Wikipedia: Vikas Swarup

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude