Siirry pääsisältöön

Gita Mehta: Joen sutra

Naga Baba otti hänestä kiinni ja kantoi hänet pimeän halki joelle käheästi läähättäen ja talloen kasvien varsia jalkojensa alle. Naga Baba asetti hänet jokirannan märkään mutaan ja sitoi pitkät hiuksensa nutturaksi päälaelle. Äkkiä hän kaappasi lapsen syliinsä ja painoi hänet veteen. "Narmada määrää, että kaikki tyttölapset ovat hänen. Tänä yönä sinusta tulee Narmadan tytär."

Kuten suomentaja Virpi Hämeen-Anttila esipuheessaan kertoo, Joen sutra on hyvin "intialainen" kokonaisuus. Se kertoo intialaisesta mytologiasta, hindulaisuudesta, musiikista ja kulttuurista. Romaanin juoni ei ole lineaarinen, vaan se muodostuu intialaisten tarinasyklien tapaan kehystarinasta, jonka minäkertojalle, oravanpyörästä paenneelle hallituksen virkamiehelle, kerrotaan sarja yksittäisiä tarinoita.

Sanskritinkielinen sana sutra merkitsee lankaa ja myös opettavaista tarinaa. Joen sutran tarinoiden punainen lanka on pyhänä pidetty Narmadajoki, jonka varrella kulkevat munkit, askeetit, kiertävät laulajat ja kauniit, sariin pukeutuneet naiset. Rakkauden jokenakin tunnettu Narmada sekä yhdistää että erottaa. Sen varrella rakastutaan ja vietellään, murhataan ihmisiä ja luodaan musiikkia, eletään ankarassa askeesissa ja tehdään arkeologisia tutkimuksia. Tarinat soljuvat rauhallisesti eteenpäin samalla kun joki virtaa vääjäämättömästi ihmisten ohi kohti tuntematonta.

Romaanin kansikuva sopii muuten täydellisesti sen eksoottisen kauniiseen ja seesteisen runolliseen tunnelmaan.

Gita Mehta: Joen sutra. Basam Books. 2005.
Englanninkielinen alkuteos: A River Sutra
Suomentaja: Virpi Hämeen-Anttila

Basam Books: Joen sutra
Kiiltomato: "Joen laulun pauloissa"
Like: Gita Mehta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude