Siirry pääsisältöön

Nancy Huston: Syntymämerkki

Pyörätuoli johtuu kauan sitten tapahtuneesta autokolarista, mutta se ei estä mummia liikkumasta. Hän on käynyt useammissa maissa kuin meidän suku yhteensä. Hän on kuuluisa luennoitsija ja hänen äitinsä Erra, IM, mummin äiti, on kuuluisa laulajatar ja minun isästäni tulee pian kuuluisa soturi Irakiin, ja minä itse saan päättää millä tavalla minusta tulee kuuluisa, mutta ei siinä mitään ongelmaa ole, kuuluisuus on meillä perinnöllistä.

Lainasin tämän romaanin joskus aikoinaan kirjastosta ja se lojui kirjahyllyssäni luettavien kirjojen joukossa liioittelematta lähes puoli vuotta ennen kuin tajusin, että maksimimäärä uusintoja on täynnä ja eräpäivä viikon päästä. Joku roti sentään täytyy olla kirjaston kirjojen hamstraamisessa, joten otin itseäni niskasta kiinni ja tartuin kirjaan... :) Täytyy sanoa, että harmi etten tarttunut jo aiemmin, niin loistava romaani oli.

Syntymämerkki on jaettu neljään osaan, joista kukin on kerrottu neljän eri 6-vuotiaan lapsen näkökulmasta. Sol on ärsyttävä kakara, jonka ylisuojelevainen äiti ei pojan harmiksi anna hänen katsoa Harry Potter -elokuvia saati Tarua sormusten herrasta, koska ne ovat liian väkivaltaisia ja pelottavia. Äitinsä tietämättä Sol kuitenkin viettää kaksoiselämää: kun äidin silmä välttää, hän lataa netistä pornoa ja Abu Ghraibin kidutuskuvia samalla kun haaveilee Yhdysvaltain maailmavallasta ja omasta jumaluudestaan. Solin ainoa murheenkryyni on ohimolla oleva "epätäydellisyys", suvussa kulkeva syntymämerkki, jollainen on myös Solin isällä, isoäidillä ja isoisoäidillä.

Solin isä Randall kertoo lapsuudestaan juutalaiskoulussa Israelissa, jossa hän rakastuu palavasti palestiinalaiseen muslimityttöön, eikä pysty käsittämään maassa vellovaa uskonnollista konfliktia. Randallin äiti Sadie puolestaan viettää lapsuutensa ankarien isovanhempiensa luona. Hänen äitinsä on maata kiertävä laulaja, joka ei isovanhempien mielestä pysty huolehtimaan pienestä tytöstä. Lopulta kuullaan Sadien äidin, Kristinan eli Erran tarina hänen itsensä kertomana. Ympyrä sulkeutuu ja suvun mysteerit selviävät.

Romaanin neliosainen rakenne on nerokas. Menneisyyden kysymykset, jotka kirjan alkupuolella ovat hämärän peitossa niin lukijalle kuin nuoremmille sukupolville, selviävät vähitellen, kun palataan ajassa taaksepäin. Kirja pitäisi tosin lukea toiseen kertaan, jotta ymmärtäisi kaikki pienet viittaukset sen alkupuolella.

Kanadalaissyntyinen Nancy Huston on siitä erikoinen tapaus, että hän kirjoittaa suurimman osan romaaneistaan ranskaksi ja kääntää ne sitten itse äidinkielelleen englanniksi. Annikki Suni on kääntänyt tämän romaanin ranskankielisestä alkuteoksesta.

Nancy Huston: Syntymämerkki. Gummerus. 2008.
Ranskankielinen alkuteos: Lignes de faille
Suomentaja: Annikki Suni

HS kirjat: "Neljän lapsen vuosisata"
Gummerus: Syntymämerkki
Gummerus: "Nancy Hustonin Syntymämerkki käsittelee natsien vainoja lasten näkökulmasta"
Gummerus: Nancy Huston

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude