Siirry pääsisältöön

Päivä 14 - Suosikkikirjailijani suosikkikirja

Tähän taisin itse asiassa vastata jo eilen nostamalla esiin kaksi Murakami-suosikkiani. Kafka rannalla ja Sputnik - rakastettuni kuuluvat molemmat lempikirjoihini. Kafkassa 15-vuotias päähenkilö oli nuoresta iästään huolimatta helppo samastumisen kohde, erikoinen kirjastonhoitaja Oshima jäi mieleen ja kissojen kanssa keskusteleva Herra Nakata oli sympaattinen tapaus. Maailmojen välillä olevan kynnyskiven symboliikka oli ihmeen kaunista.

Sputnikissa taas minua kiehtoi erityisesti yksi kirjan päähenkilöistä, kirjailijan urasta unelmoiva eksentrinen Sumire. Kirjan kertoja, joka tunnetaan vain nimellä K., on salaa ihastunut Sumireen, mutta Sumirella on muut mielessä. Hän rakastuu vanhempaan Miu-nimiseen naiseen ja he lähtevät yhdessä lomalle Kreikkaan. Kreikan saaristossa Sumirelle kuitenkin tapahtuu jotain outoa. Hän katoaa ja Miu pyytää K:ta auttamaan etsinnöissä. Tässäkin romaanissa liikutaan eri maailmojen välillä, tavataan alter egoja ja yritetään vaalia niitä hauraita säikeitä ihmisten välillä.
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Maria/Sinisen linnan kirjasto14 huhtikuuta, 2011 22:08

    Haluaisin lukea Kafkan rannalla, monet ovat kehuneet sitä paljon!

    VastaaPoista
  2. Zephyr16 huhtikuuta, 2011 15:29

    Suosittelen! Se on niitä kirjoja, joista on vaikeaa olla pitämättä. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe
3 kommenttia
Lue lisää

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude
1 kommentti
Lue lisää