Siirry pääsisältöön

Kirjanurkkauksen messuraportti

Kirjamessut ovat onnellisesti ohi ja on virallisen jälkipuinnin aika. Etukäteen kynän kanssa merkkailtu messuohjelma unohtui melko pian, kun hulinassa tuntui järkevämmältä vain kulkea virran mukana ja pysähdellä spontaanisti aina kiinnostavannäköisten tai -kuuloisten kirjojen ja kirjailijoiden luo.

Perjantaina iltapäivällä jäin kuuntelemaan Jarmo Papinniemen haastattelemaa kuutta esikoiskirjailijaa, joista erityisesti Marisha-Rasi Koskisen Katariina ja Saara Henrikssonin Moby Doll kiinnostivat jo etukäteen. Haastattelussa kävi aika hyvin ilmi se, miten kirjailijan esiintymistaito ja markkinointiosaaminen voivat vaikuttaa yleisön mielikuvaan kirjasta. Hyvä kirjailija ei välttämättä ole hyvä puhuja, mutta hyvä puhuja saattaa saada huononkin kirjan kuulostamaan lukemisen arvoiselta. Tästä tietenkin päästään taas siihen ajankohtaiseen kysymykseen, että missä määrin kirjailijoilta vaaditaan tai tulisi vaatia markkinointia ja itsensä likoon laittamista omien "tuotteidensa" myynnin eteen.

Haastattelusta jäi kaiken kaikkiaan hieman huono maku suuhun, koska kysymykset tuntuivat jotenkin... oudoilta. Jos istun yleisössä miettimässä, kannattaisikohan tämä tai tuo kirja ostaa ja lukea, olen henkilökohtaisesti kiinnostuneempi sellaisista "tylsistä" perusasioista kuin juonesta, teemoista ja tyylistä kuin esim. siitä, mitä kirja kertoo rakkaudesta! Kirjojen perusesittelyn unohtamisen lisäksi kritisoin myös haastattelijan epäkohteliasta tapaa kysyä kirjailijoilta kysymyksiä ja katsella sen jälkeen yleisöön/katonrajaan/taakseen/minne tahansa muualle kuin vastaajaan.

Lauantaina kiiruhdin heti klo 10 jälkeen aamupäivällä kääntäjä Kersti Juvan haastatteluun. Juvaa haastatellut kääntäjätoveri Kaijamari Sivill (joka on suomentanut äskettäin mm. Colm Tóibínin Brooklynin!) kyseli Juvalle tärkeistä kirjoista ja kääntäjän työstä. Juva (joka taas on juuri suomentanut A. S. Byattin Lasten kirjan) peräänkuulutti vanhojen suomalaisten klassikoiden ja niiden suomen kielen perään. Hänen mukaansa hyvän suomentajan pitää tuntea nimenomaan se suomen kieli mitä käytetään vaikkapa Aleksis Kiven ja Juhani Ahon teoksissa voidakseen kääntää nykykirjallisuutta nykysuomeksi.

Juvan jälkeen riensin kuulemaan Martti ja Eeva Ahtisaaren haastattelua Matkalla-elämäkerran tiimoilta. Opettavaisen ja kiinnostavan haastattelun jälkeen tarjoutui mahdollisuus hakea signeeraus kirjaan, joten liityin nimmarijonon jatkoksi. Kävi kuitenkin ilmi, että jonossa myytäviä kirjoja ei voinut ostaa kortilla. Käteistilanteeni oli sen verran kehno, että passitin paremman puoliskoni juoksemaan Don Rosan vuoksi kerääntyneessä ihmispaljoudessa Otavan pisteelle elämäkerran perässä (tätä on rakkaus! <3). Pysyttelin järkähtämättä nimmarijonossa, vaikka presidentin lähestyessä mietin jo kuumeisesti, mihin kehtaisin pyytää signeerausta, jos puolisoni ei ehtisi takaisin ajoissa (öh... olisiko käsivarsi ollut ehkä sopimaton?) :D Lopulta jänistin ja siirryin jonon hännille, josta hengästynyt puoliso minut lopulta löysi ja sain kuin sainkin Ahtisaaren nimmarin kirjaani!

Iltapäivällä ehdin vielä Avaimen järjestämään kirjabloggaajatapaamiseen, jossa oli hämmentävää ja samalla mahtavaa saada vihdoin kasvot monelle jo tutuksi tulleelle blogille! Kirjailijat Annelies Verbeke ja Annabel Lyon kertoivat vastikään suomennetuista kirjoistaan. Erityisesti Lyonin Aleksanterin opettaja jäi kummittelemaan mieleeni sen verran vahvasti, että se täytyy varmasti jossain välissä lukea. Samassa tilaisuudessa ehdimme myös kuulla kustannusalan uusista tuulista sekä kippistellä kirjabloggaajille - erityisesti viidelle heistä - myönnetylle hienolle palkinnolle!

Se tärkein, eli messujen kirjasaldo, "jäi" tällä kertaa kymmeneen kirjaan, joista kaksi on puolison ostamia tietokirjoja. Ja jäljelle jäävästä kahdeksasta kolme on itse asiassa ostettu kirjakaupasta eikä messuilta... Voitin nimittäin ikuisuus sitten Morren järjestämässä arvonnassa Akateemisen kirjakaupan lahjakortin, mutta koska asun - sadly - akateemittömällä seudulla, en ole päässyt vinguttamaan korttia ennen kuin nyt.

Kaupasta tarttui siis mukaan kolme englanninkielistä Murakamia. Hard-boiled Wonderland and the End of the World ja The Wind-Up Bird Chronicle -romaanit olen lukenut ja erinomaiseksi todennut jo vuosia sitten, mutta ne piti saada kirjahyllyyn mahdollista tulevaa uusintalukua varten. Taisin hihkaista ääneen, kun näin hyllyssä Murakamin uusimman 1Q84-romaanin, jota hypetin jo helmikuussa. Aah, tälle tiiliskivelle on varattava aikaa! (voi Anna Karenina, sinut syrjäyttää ainakin väliaikaisesti nuori tokiolainen Aomame!)

Messuilta ostin Ahtisaaren elämäkerran lisäksi Iida Rauman Katoamisten kirjan ja Radclyffe Hallin Yksinäisyyden kaivon (3€ Basam Booksilla!). Basamilta löysin myös John Rechyn Kaupunkien yössä, jonka nimi on hämärästi tuttu ja joka vaikutti takakannen perusteella kiinnostavalta. Antikvariaattien puolelta etsin mm. Simone de Beauvoirin Mandariinien 1. osaa (2. osa on jo ja puuttuvan osan surullinen tarina löytyy täältä) ja Markus Nummen Kiinalaista puutarhaa. Edellistä myytiin kalliiseen hintaan vain 2. osan kanssa ja jälkimmäistä ei sattunut silmiin. Heli Krugerin Olen koskettanut taivasta tarttui kuitenkin mukaan.

Kokonaisuutena messut olivat jälleen kerran antoisat. Sain paljon enemmän irti kuin viime vuoden ekalla käynnillä, kun tuntui siltä, että kaikki aika menee ihmettelyyn ja epämääräiseen haahuiluun. Tai kyllä tuota jälkimmäistä riitti tälläkin kerralla. :) Päällimmäisenä jäi mieleen lämminhenkinen blogimiitti ja Murakamin 1Q84:n löytäminen.

Nyt uppoudun viimeksi mainitun tunnelmaan: Chapter 1. The taxi's radio was tuned to a classical FM broadcast.....

Kommentit

  1. Odotan kiinnostuksella arviotasi tuosta Murakamista, Kafka rannalla teki sen verran vahvan vaikutuksen. :)

    Nummen Kiinalaisen puutarha oli muistaakseni todella kaunis. Pokkarina sitä taidettiin jo myydä aika halvalla mutta kovakantisena en sitä tainnnut bongata minäkään.

    Kiva messuraportti ja mahtava jonotustarina, ihana mies sinulla :)

    VastaaPoista
  2. Hei! Oli hauska saada eilen kasvot sinullekin. :)
    Kiitos messuraportista ja erityisesti Kersti Juva -osiosta. Minullakin oli vakaa suuunnitelma tulla kuuntelemaan ko. haastattelua, mutta... Kuuntelin sitten Olli Jalosen haastattelun samasta aiheesta eli tärkeistä kirjoista, se oli hyvin kiinnostava sekin.

    Hienoja ostoksia olet tehnyt!

    VastaaPoista
  3. linnea, heh, katsotaan milloin saan 900+ sivuisen järkäleen kahlattua. :)

    Pokkarina olen nähnyt Kiinalaista puutarhaa ainakin nettikaupoissa, mutta kovakantinen olisi toiveena...

    Juu, itse asiassa vaimoni on onneksi kyynärpäätaktiikan mestareita! :P

    VastaaPoista
  4. Jenni, oli kyllä hauska tavata! :)

    Minultakin meni monta kiinnostavaa esitelmää ohi, mutta onneksi muista blogeista löytyy juttua niistäkin.

    VastaaPoista
  5. Minäkin ostin divarista de Beauvoiria :-) Ei tosin ole ihan piakkoin tulossa lukuun... mutta luultavasti sellainen kirja jonka haluan omistaa, nimittäin Toinen sukupuoli.

    Oli kiva nähdä!

    VastaaPoista
  6. Oli hauska "saada kasvot" sinulle kaikin tavoin mukavassa blogitapaamisessa. :)


    Kersti Juvaa olisi ollut mukava kuunnella. Mietin messuilla Byattin Lastenkirjan ostamista, mutta päädyin kuitenkin hankkimaan Jonathan Franzenin Vapauden. Byattia voin sitten toivoa vaikka joululahjaksi tai jotain. Katoamisten kirja on hieno - en ollenkaan ihmettele, että se on mukana HS:n esikoiskirjafinalistien joukossa.

    Linnean tavoin minäkin jään odottamaan innolla mietteitäsi Murakamin uusimmasta.

    VastaaPoista
  7. Kiinnostavia löytöjä olet tehnyt. Melkoinen tiiliskivi tuo Murakamin uusin, enkä ole siitä vielä mitään kuullut.

    Mielenkiintoisia ajatuksia myös esikoiskirjailijapaneelista ja haastattelusta. Mie itse ehdin siinä olla vain tovin, koska minuun iski ihan mieletön kipukohtaus päähän ja piti lähteä ulos haukkaamaan happea.

    Oli mukava nähdä!

    VastaaPoista
  8. Booksy, hieno löytö! Minäkään en olisi varmasti voinut vastustaa Toista sukupuolta (heh...), jos olisin sen bongannut divarista. Se on jäänyt ainakin joltain naistutkimuksen kurssilta kummittelemaan mieleen...

    Katja, samoin! :) Minä taas odotan mielenkiinnolla arviotasi Franzenin kirjasta. Se on ollut esillä monessa ulkomaisessa kirjablogissa ja vaikuttaa jo jonkinlaiselta ilmiöltä.

    Hanna, oli kiva tavata ja kiitos sinulle ja Avaimelle hienon tilaisuuden järjestämisestä!

    VastaaPoista
  9. Vai löytyy Murakamia noin paljon Akateemisesta. Kaiken hypen jälkeen tahtoisin jotain häneltäkin lukea, joten pitänee käydä täällä Turunkin suunnalla katselemassa, josko täältäkin Murakamia löytyisi.

    Turun Kirjamessuilta mukaani tarttui tuo samainen Rechyn teos. Toivon, että pääsen syventymään siihen ensi kuussa. Minunkin mukaani se lähti lähinnä mielenkiintoisen takakansitekstin asniota - kyseisestä kirjailijasta en ennen ostohetkeä ollut kuullut ikinä aiemmin mitään.

    VastaaPoista
  10. Riina, minäkin yllätyin positiivisesti Akateemisen Murakami-valikoimasta. Kannattaa käydä katsomassa! :)

    Hauska sattuma tuo Rechy. Luet sen varmaankin ennen minua, joten odotan erityisellä mielenkiinnolla arviotasi!

    VastaaPoista
  11. Minulla on tuo Kaupunkien yössä ollut jo pitkään hyllyssä, nappasin sen joskus jostain superalesta mukaani, mutta on toistaiseksi lukematta vielä. Kiinnostavalta se kyllä vaikuttaa!

    Kivoja löytöjä olet näemmä tehnyt muutenkin :)

    VastaaPoista
  12. Oi, kuulostaa että oli oikein onnistuneet messut! Ja oli tosiaan kiva nähdä sinuakin blogitapaamisessa, vaikka aika tuntui ihan loppuvan kesken, eikä ehditty tarpeeksi keskustella (tai minä varmaan ehdin, mutta kukaan muu ei saanut suunvuoroa... *nolo*).

    VastaaPoista
  13. Suketus, Rechyn kirja ei minullakaan yllä ihan lukupinon päällimmäiseksi, kun löysin monia muita itseäni enemmän kiinnostavia teoksia. Mutta toivottavasti ei sentään jää kirjahyllyyn pölyttymään! :)

    Karoliina, minä taas taisin vain istua tuppisuuna, koska olin niin ihmeissäni teidän kaikkien tapaamisesta livenä! :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude