Siirry pääsisältöön

David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisista

Kansi: Jussi Jääskeläinen
Kolme päivää lasket paljonko antaa tippiä. Viisikymmentä päivää mietit, mitä laittaisit päällesi. Yhdeksän päivää teeskentelet tietäväsi, mistä puhutaan. Kaksi viikkoa lasket rahoja. Kahdeksantoista päivää tuijotat jääkaappiin. Kolmekymmentäneljä päivää tunnet kaipuuta. Puoli vuotta katsot mainoksia. Kuukauden verran istut miettien, voisitko käyttää aikasi jotenkin paremmin.

David Eaglemanin nerokas kokoelma sisältää 40 kertomusta siitä, millainen tuonpuoleinen voisi olla. Perinteiset uskomukset on otettu ja käännetty päälaelleen. Enkeleiden harput ovat ruosteessa ja Jumala lukee Mary Shelleyn Frankensteinia. Erään Taivaan tasangoilla käydään sotaa, koska Jumala on poistunut paikalta aikoja sitten. Toisessa tuonpuoleisessa taas odottaa Teknikkojen joukko, jotka antavat jokaiselle vallan muuttaa mikä tahansa asia maailmassa ja elää sitten elämä uudelleen.

Tarinoita tuonpuoleisista sisältää useita kiehtovia, mielikuvituksellisia näkemyksiä siitä, millaista kuoleman tuolla puolen tosiaan voisi olla. Minusta paras oli monen muunkin mainitsema, kokoelman aloittava kertomus, "Summa". Sen kuvailemassa tuonpuoleisessa pääsee elämään kaikki kokemuksensa uudelleen, mutta samankaltaiset hetket on ryhmitelty yhteen. Tästä syystä päivät kuluvat yllä olevan lainauksen tavoin...

Moneen kertomukseen sisältyi jokin filosofinen ajatus tai oivallus, joka pisti pohtimaan. Toiset taas jäivät vähän mitäänsanomattomiksi; osan olisi voinut karsia poiskin. Erityisesti scifin rajoja kolkuttelevat, luonnontieteisiin perustuvat tuonpuoleiset alkoivat minusta jo toistaa itseään. Eaglemanin neurotieteilijyys tunkeutui siis esiin vähän turhan usein. :) Muuten hän on kehittänyt ja kuvitellut ihailtavan monipuolisia ja keskenään erilaisia skenaarioita.

Osasyy sille, miksi halusin lukea tämän, oli kokoelman suomentajat: joukko Itä-Suomen yliopiston käännöstieteen opiskelijoita. Omista opiskeluajoistani samaisessa yliopistossa ei ole vuottakaan ja - nyt täytyy taas kehuskella, että olin tunnistavani suomentajien listalta muutamia tuttuja nimiä. :) Minusta suomennos oli erinomainen ja hienoa, että opiskelijoille on annettu tällainen tilaisuus!

Pakko vielä sanoa, että olen täysin kirjan kannen pauloissa: synkkää pimeyttä ja juuria mullan alla, mutta ylhäältä on mystinen, loistava väylä jonnekin tuntemattomaan...

David Eagleman: Tarinoita tuonpuoleisista. Avain. 2011. 127 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Sum - Forty Tales from the Afterlives
Suomentajat: Kaunokirjallisuuden kääntäminen -kurssilla keväällä 2011 Itä-Suomen yliopiston opiskelijat

Avain: Tarinoita tuonpuoleisista
Kiiltomato/Markku Soikkeli: "Metafyysiset ajatusleikit tekevät uskonnot tarpeettomiksi"

Kommentit

  1. Minäkin pidin tästä todella paljon, vaikka tarinoita todella oli ylitsevuotavaisen paljon! Hyvän suomennoksen merkki minusta tässä oli sekin, että siihen ei erityisesti kiinnittänyt huomiota :).

    VastaaPoista
  2. Ihan sitä vaan pitää kommentoida, etä minäkin tykkään tästä suomennosprojektista. Meille englanninkielinen versio tuli lahjana kaverilta ajat sitten, kiva että kirja on nyt suomennettu!

    Olen lueskellut kirjan alkupäästä tarinoita, mutten vielä lukenut kokonaan, pitäisi kyllä!

    VastaaPoista
  3. Minulle tämä oli pienoinen pettymys. Ihan hyviä skenaarioita oli mukana, mutta samanlaista toistoa olin havaitsevinani kuin sinäkin. Ehkä asiaan vaikutti se, että olen lukenut aika paljon tällaista kirjallisuutta aiemmin. Ei sillä, että olisin alan ekspertti :D

    Mutta olen erittäin huolestunut tästä kansiasiasta! Minusta se oli heti alusta alkaen ihan kamala ja kaikki muut ovat kehuneet kovasti... siis mitä!? En tajuu :))

    VastaaPoista
  4. Tessa, totta! Minullakaan ei suomennoksessa pistänyt mikään silmään ja tyyli oli muutenkin säilynyt hienosti yhtenäisenä, vaikka kääntäjiä oli useampia.

    Miia, kannattaa lukea! Olisi ollut ihan mielenkiintoista lukea tämä myös englanniksi...

    Amma, heh, ei kaikki voi ihastua samoihin kansiin! :) Minua viehättää kannen epätavallinen värimaailma ja sen synkkä ja salaperäinen tunnelma.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude