Siirry pääsisältöön

Lisää paljastuksia!

Monen muun bloggaajan tavoin päätin avautua kertomalla hieman itsestäni, lukemisesta ja bloggaamisesta yleensä. Laitoin sekalaiset mietintäni erilliselle välilehdelle, "Kuka olen". Sieltä voi siis käydä lukemassa vähän enemmän siitä, millainen tapaus täällä nimimerkin takana piileskelee ja muuta höpinää. Huom! sisältää myös pakollisen "arvostelukappaleet-ja-minä" -osion. :)

Kommentit

  1. Hirmuisen kiva esittely, sait hymyilemään. :)

    (Muuten, miksi teepussien lappuja? Vain Liptonia vai muitakin merkkejä?)

    VastaaPoista
  2. Voi miten hyvälle mielelle tulin esittelystäsi :) Nuo teepussien laput näyttää ihanan aurinkoisilta! Oikein alkoi harmittamaan, kun en itse juo teetä, enkä näin ollen voi kartuttaa kokoelmaasi lahjoituksilla :D

    VastaaPoista
  3. Norkku, kiitos!
    En enää edes muista, mistä teepussilappujen kerääminen lähti liikkeelle. Keräilen ihan kaikkia merkkejä, mitään eri syrjitä. :)

    Maija, ihanaa kuulla, kiitos! :) Minäkin olen itse asiassa enemmän kahvi- kuin teeihmisiä, mutta kummasti kokoelma on karttunut vuosien varrella.

    VastaaPoista
  4. Oli kiva lukea esittely itsestäsi. Kuulun sosiaalisiin savolaisiin ja vaikka kirjablogeissa pääroolissa ovatkin kirjat, on aina ilo löytää ihminen kirjojen takaa.

    Teepussilappujen kerääminen on kyllä aika hauskan oloinen harrastus: suloisella tavalla outo! :)

    (Oi, ja luet nyt tuota Murakamia. Minulla on nyt kesken Franzenin Vapaus, mutta sen jälkeen aion tarttua divarista löytämääni Suureen lammasseikkailuun.)

    VastaaPoista
  5. Keräätkö nimenomaan Liptonia? Taidanpa yllättää sinut ennen joulua teelapuilla, mutta sulla on varmaan jo kaikki yleisimmät. :D

    VastaaPoista
  6. Katja, kiitos! :)
    (Hidastelen Murakamin kanssa, koska en halua, että se vielä päättyy. Uskallan sanoa jo nyt, että se on yksi parhaita Murakamin kirjoja, joita olen lukenut!)

    Hanna, voi, ihanaa! <3 En ole mitenkään Liptoniin "erikoistunut", eli kaikki teelajit ja -merkit menevät, eivätkä tuplakappaleet haittaa. ;)

    VastaaPoista
  7. Ihana harrastus, noi teelaput! Keräsin itse joskus banaanilappuja, mutta en päässyt kovinkaan pitkälle.

    VastaaPoista
  8. Olipa tosiaan kiva ja persoonallinen esittely! :)

    VastaaPoista
  9. Mukava esittely ja hurmaava keräilyharrastus, sangen uniikkikin varmaan, väittäisin ;)

    Teen juojajana voin mielelläni auttaa kokoelmasi kartuttamisessa, ostinkin juuri viime viikolla erilaisia tee-lajitelmia Ekolosta jne :) Laitatko mulle yhteystietosi, niin laitan kuun lopulla viimeistään tulemaan :)
    ( jarjellajatunteella(AT)gmail.com)

    VastaaPoista
  10. Erja, kiitos! :) Banaanilaput olisivat kyllä myös erikoinen keräilykohde...

    Maria, kiva kuulla, kiitos! :)

    Susa, olen kuullut vain yhdestä toisesta henkilöstä, joka myös keräilee teepussilappuja. Mutta saattaa heitä olla enemmänkin... :)
    Ihanaa, laitan sinulle sähköpostia! <3

    VastaaPoista
  11. Kröhöm, toinen keräilijäkummajainen ilmoittautuu ;D Minä kerään niitä teepussin päällyksiä, siis joiden sisään ne teepussit on pakattu :D Kerään vain sellaisia, joita olen itse juonut enkä säilö tuplakappaleita.

    Minullekin kirjojen kesken jättäminen tuottaa suurta henkistä tuskaa :D Aloitin Stephen Kingin Musta torni -sarjan aloitusosan useamman kerran uudelleen ennen kuin pääsin sen imuun. Jos olisin jättänyt sen tylysti kesken, olisin jäänyt ilman järisyttävää lukukokemusta!

    Myös nimimerkkiasiassa komppaan sinua, oli se sitten itsekkyyttä, arkuutta tai mitä lie haluan pysyä nimimerkin takana. Persoonani kuitenkin näkyy tekstini kautta. Toivottavasti.

    Pitäisi varmaan itsekin tehdä esittelysivu, tuntuu jo ikäänkuin kuuluvan asiaan :)

    VastaaPoista
  12. Villasukka, mahtavaa!! Me muodostaisimme selvästi hyvän keräilijätiimin: sinä saisit aina sen pussin päällyksen ja minä veisin sen lappusen sieltä narun päästä! Ja sitten kiisteltäisiin siitä, kuka juo sen varsinaisen teen... :D

    Minäkin toivon, että persoonani välittyy ensisijaisesti tekstin kautta. Siinä mielessä oma nimi ja pärstäkuva tuntuu aika toissijaiselta jutulta. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude