Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2012.

Jamil Ahmad: The Wandering Falcon

This way of life had endured for centuries, but it would not last for ever. It constituted defiance to certain concepts, which the world was beginning to associate with civilisation itself. Concepts such as statehood, citizenship, undivided loyalty to one state; settled life as opposed to nomadic life, and the writ of the state as opposed to tribal discipline. A collection of short stories from an unknown, almost 80-year-old civil servant from Pakistan, who has never published anything, may not sound very promising. But this collection has been described as "one of the finest collections of short stories to come out of South Asia in decades". The author, Jamil Ahmad , has worked for years in a very controversial area: the remote regions of Balochistan and the tribal areas of Swat and Waziristan along the border between Pakistan and Afghanistan. This is the very same area that has now become notorious, because it is supposedly the nest of al-Qaeda terrorists and the Tal

Joni Pyysalo: Ja muita novelleja

Päällys: Jussi Karjalainen Kasvain oli pahanlaatuinen. Syöpä. Levinnyt. Sädehoito ei auttanut, tukka jäi harjaan. Ensimmäisen, radikaalin leikkauksen jälkeen ei voinut leikata uudestaan. Vatsalaukku oli pelkkää kasvainta. Toivoin kuolemaa hänelle jota ilman en voinut elää. Mikään ei siihen valmistanut. Tähän novellikokoelmaan en olisi varmastikaan osannut tarttua, jos en olisi lukenut siitä positiivisia arvioita useista eri lehdistä sekä mm. Kiiltomadosta . Kirjablogeista kokoelma on ollut esillä ainakin Erjan blogissa.  Kokoelma sisältää kahdeksan novellia, joiden aihepiirit vaihtelevat ekoahdistuksesta peliriippuvuuteen, syöpään kuolevan naisen aviopuolison tuskasta kirjailijan omiin pohdintoihin novellien kirjoittamisprosessin aikana. Joni Pyysalon minimalistista tyyliä korostaa jo se, että kokoelman otsikosta on vedetty osa mustalla tussilla yli. Ihan samanlaista kikkailua ei itse kirjan sivuilla - onneksi - esiinny muuten kuin viimeisessä novellissa. Sen sijaan novelle

Stephenie Meyer: Twilight

"Bella?" I turned and he was leaning toward me, his pale, glorious face just inches from mine. My heart stopped beating. "Sleep well," he said. His breath blew in my face, stunning me. It was the same exquisite scent that clung to his jacket, but in a more concentrated form. I blinked, thoroughly dazed. He leaned away. Reading the first part of the "Twilight series" was nothing but a sudden, unexpected whim. I thought that not only my "teenage romance days" are behind me, but also that I am over my "vampire days". :) Besides, after reading - and loving - Anne Rice's vampire novels as a teenager, I felt that I had the right to be sceptical about this "new wave" of contemporary vampires: surely they are not half as sophisticated and interesting as Rice's ancient monsters? But instead of stubbornly holding on to my prejudiced beliefs, I decided to find out for myself by reading the famous Twilight , Stephenie Meyer

Anne Swärd: Kesällä kerran

Kaj on jämähtänyt aloilleen vaikka hänen olisi pitänyt muuttaa kotoa pois jo vuosia sitten. Hänen elämänsä... joskus ajattelen että se on kuin juhla johon hän on tullut kutsumatta. Hän on livahtanut sisään eikä uskalla mennä ulos edes tupakalle, koska ei tiedä onnistuuko pääsemään takaisin sisälle. Ei ole väliä montako kertaa hänelle sanoo että hänestä pidetään, hän unohtaa sen joka kerta yhtä nopeasti. Pidän Kajsta enemmän kuin itsestäni mutta hän sanoo vain ettei niin erilaisia asioita voi verrata. Anne Swärdin Viimeiseen hengenvetoon oli yksi viime vuoden hienoimpia lukuelämyksiä. Se oli niitä kirjoja, jotka menevät jonnekin syvälle ytimeen asti ja joista on täysin mahdotonta kirjoittaa mitään järkevänkuuloista arvostelua. Niitä kirjoja, joiden jälkitunnelmissa haluaisi vain velloa hiljaa ja itsekseen, puhumatta tai kirjoittamatta mitään, ettei tunnelma hajoa pirstaleiksi... Tästä voimme myös päätellä, että odotukseni Swärdin nyt alkuvuodesta suomennettua esikoiskirjaa kohtaa

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Päällys: Martti Ruokonen Edessä aukeaa tuntematon jään jähmettämä Venäjänmaa, juna kiitää, uupunutta taivasta vasten piirtyvät kirkkaina loistavat tähdet, syöksyy luontoon, pilvisen, tähdettömän taivaan valaisemaan painostavaan pimeyteen. Kaikki on liikkeessä: lumi, vesi, ilma, puut, pilvet, tuuli, kaupungit, kylät, ihmiset ja ajatukset. Juna jyskyttää halki lumisen maan. Hytti nro 6 vie Neuvostoliittoon, sen rumankauniisiin maisemiin, Siperian halki kulkevan junan hyttiin, jossa matkustavat nuori tyttö ja venäläinen mies. Moskovasta Ulan Batoriin matkaava juna puksuttaa hitaasti kohti päämääräänsä. Ohi hylättyjen, ränsistyneiden kylien, talvisten mäntymetsien, kurjuuden ja rujouden, merkillisen maan. Hytissä juodaan kuppikaupalla höyryävän kuumaa teetä ja syödään loputtomiin suolakurkkuja. Mies puhuu, kertoilee elämästään, kiroilee ja yrittää vietellä. Tyttö vaikenee, kuuntelee, vetäytyy syrjään. En ollut aiemmin tutustunut Rosa Liksomin teoksiin eikä Neuvostoaika ole muuten e

Kevään 2012 kirjoja maailmalta

Kotimaisten kirjauutuusten perässä juoksentelu käy välillä työstä, mutta ulkomaisten uutuuskirjojen perässä pysyminen tuntuu jo lähes mahdottomalta urakalta. Mutta päätin silti esitellä kaksikielisen blogini hengessä muutamia harvoja ja valittuja englanninkielisiä uutuuksia, joita itse odotan. :) Osa näistä on jo ilmestynyt, osa tulee vasta kesällä. tammikuu Ellis Avery: The Last Nude . Pariisin kirjaviin taide- ja kulttuuripiireihin 1920-luvulla sijoittuva kertomus taidemaalarista ja muusasta. Edmund White: Jack Holmes and His Friend. Tarina kahden miehen elämästä ja oudosta ystävyydestä 1960-luvulta 1980-luvulle. helmikuu Katherine Boo: Behind the Beautiful Forevers . Tietokirja Mumbain lentokentän lähistöllä sijaitsevasta hökkelikylästä ja sen asukkaista. Ilmestyy toukokuussa myös suomeksi WSOY:n kustantamana nimellä Kätkössä kauniin ikuisen . /luettu suomeksi . maaliskuu Lauren Groff: Arcadia . Tarina pojasta, joka kasvaa ekoyhteisössä New Yorkissa. toukokuu John Irv

Maile Chapman: Your Presence is Requested at Suvanto

We'll cooperate with anyone who puts us safely to bed when the pines start creaking, heavy with old snow and the silent white foxes that watch our bedroom windows at night. Bring our sleep aids. Pull the blackout shades. Lock us in. We'll never be tempted out of the building again. We belong in these reliably muffled rooms, and we are happy. I did not plan to buy this book: I had never heard of it, or the author, until I came across the novel at a bookstore. The setting of the novel just sounded so bizarre, so unusual, that I had to read it. Your Presence is Requested at Suvanto is an American author's debut novel set in a convalescent hospital called Suvanto somewhere on the coast of Finland in the early 1900s. Apparently, Maile Chapman spent a Fulbright year in Finland, visiting early 20th century hospitals and doing research for the novel. Suvanto, in the novel, is certainly a strange setting. It is a hospital, or sanatorium, mostly for Finnish and Swedish-speak

Helmikuun luetut

  Helmikuussa luin yhteensä kuusi romaania, mutta blogiarviot laahaavat sen verran aikataulusta jäljessä, etten ole ehtinyt kirjoitella yhdestäkään vielä enempää. Helmikuun luetut: Agatha Christie: Idän pikajunan arvoitus Maile Chapman: Your Presence is Requested at Suvanto Rosa Liksom: Hytti nro 6 Anne Swärd: Kesällä kerran Stephenie Meyer: Twilight Joni Pyysalo: Ja muita novelleja Varsin monipuolinen lista ainakin omasta mielestäni. :) Agatha Christie toimi erään anoppilassa vietetyn viikonlopun hätävaralukemisena, kun tekeminen uhkasi loppua kesken ja hain jotain viihdykettä kirjahyllyn puolelta. Idän pikajunan arvoitus ( Murder on the Orient Express ) on dekkariklassikko, jossa Hercule Poirot selvittää junassa tapahtuvaa murhaa. En tee kirjasta erillistä blogipäivitystä, mutta se toimi erinomaisesti viikonlopun pelastajana: sopiva yhdistelmä viihdettä, jännitystä ja aivojumppaa. Yhdysvaltalaisen Maile Chapmanin romaani oli heräteostos kirjakaupasta. Naisten parantol

Joel Haahtela: Traumbach

Kansi: Päivi Puustinen Mies nimeltä Traumbach näyttää olevan hivenen lähempänä. Hänen elämänsä alkaa hahmottua, tai ainakin tuon kohtalaisen suppean elämän ääriviivat. Mies asuu Johannes-Dick-Strassella, numerossa 13. Mutta koska Traumbach ei viettänyt yötään kotona, hänen täytyy olla jossain toisaalla, ja nyt tuo toisaalla olo askarruttaa Jochenin mieltä. Traumbach ei lumonnut tai ihastuttanut samalla tavalla kuin ne pari muuta Haahtelan romaania, jotka olen lukenut. Vaikea sanoa miksi, mutta jälkimaku oli jotenkin pettynyt: tässäkö tämä nyt sitten oli? Nuori mies, Jochen, saapuu tuntemattomaan kaupunkiin haastattelemaan miestä nimeltä Traumbach. Jochen ei kuitenkaan pääse keskustelemaan Traumbachin kanssa, koska haastateltava tuntuu välttelevän tai pakenevan miestä. Moni kysymys askarruttaa lukijaa läpi kirjan: Kuka on Traumbach? Miksi hänet täytyy löytää? Mitä tapahtuu jos ja kun miehet tapaavat toisensa? Asetelma ei tietenkään ole niin yksinkertainen kuin miltä aluksi n