Siirry pääsisältöön

Zoë Heller: Notes on a Scandal

It was at St George's, a little less than eighteen months ago, that I met Bathsheba Hart. Her name will probably be familiar to most of you by now. She is the forty-two-year-old pottery teacher recently charged with indecent assault on a minor, after being discovered having a sexual affair with one of her students - a boy who was fifteen years old when the affair began.

This is a strange novel, because it isn't really about what it first appears to be about. The narrator, Barbara Covett, is a lonely history teacher who lives with her cat. She tells the story of a fellow teacher, the beautiful Sheba, who is attacked by the media after having an affair with one of her students, the 15-year-old Steven. But the book isn't really about Sheba's forbidden relationship with a boy; it's more about Barbara's strange relationship with Sheba.

Barbara tries to tell the story of Sheba's affair with Steven in a matter-of-fact way, constantly remembering to remind the reader of her own disapproval and amazement at the fact that someone like Sheba could fall for a teenage boy, but there is more to her narrative than meets the eye. Why is Barbara so fixated, so fascinated by Sheba (but cannot confess this to the reader)? Why does she feel the need to not only rescue Sheba, but also try to explain what Sheba has done?

This is one of those novels where there is almost more to read between the lines than in the lines themselves. Barbara is an unreliable narrator who tries to repress her own growing obsession for Sheba and her need to be Sheba's friend and confidant, even her only friend and confidant.

The last sentence of the novel (which I won't write here, because it could be considered a spoiler) is probably one of the most disturbing, sinister sentences that a novel has ever ended in...

The film with Judi Dench and Cate Blanchett is definitely worth watching too! For once I think the film is just as good as the book it was based on, or even better. :)

Zoë Heller: Notes on a Scandal. Viking. 2003. 244 pages.

The Guardian: "Queen of Sheba"
Wikipedia: Notes on a Scandal

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude