Siirry pääsisältöön

Rajeev Balasubramanyam: In Beautiful Disguises

The sky seemed calmer and I could see light shining through with a surreptitious smile. My reflection stared up at me from the puddle around my ankles. My face looked pale. I thought of Holly Golightly, standing in the rain, her face crushed with tears. Didn't I look like her, just a little? I lifted my feet and walked.

Written by an author with an impossible last name, In Beautiful Disguises is a novel about a 16-year-old girl, living in a small town in South India. Life isn't exactly easy for the un-named girl, who has a silent mother who carries a shadow of disappointment wherever she went; a drunken, abusive father; a dutiful sister who has been forced to marry an older man; and a brother who is addicted to satellite TV. The situation is made more difficult by the fact that the main character/narrator has some big dreams of her own: she wants to become a movie star, a Bollywood actress, someone with a life like Holly Golightly in Breakfast at Tiffany's.

When the inevitable arranged marriage looms ahead, the girl decides to escape from the clutches of her family and make her way to The City. There, she begins working as a maid for Mr. Aziz and his crazy French wife, Mrs. Marceau. The other members of the household are just as colourful: Raju, the rebellious cook; Maneka, the maid who disappears at night; Ambika, the old servant who doesn't want anyone to know that she is too weak to do housework; and others. And then there's the magical zoo and the movie theatres and Mrs. Marceau's arrogant son...

The rich cavalcade of characters is perhaps a bit too rich, because all the minor characters are kind of like simple caricatures that just pop up in the story, but don't have complex identities or personalities.

The novel sounds like a typical rags-to-riches story, but it turns out to be less conventional than you might expect at first. It's about personal dreams and fantasies, but also about class hierarchy and independence vs. duty. Like the title implies, it also tells about beautiful disguises and what lies behind those disguises when we take them off. I liked the way the book was written: humorous, but not too light.

Rajeev Balasubramanyam: In Beautiful Disguises. Bloomsbury. 2000. 246 pages.

The Guardian: "In brief: In Beautiful Disguises by Rajeev Balasubramanyam
Wikipedia: Rajeev Balasubramanyam

Kommentit

  1. Srilankalaiset nimet on niin ihania!

    Vaikuttaa, että tuo naimisiinmeno on aika useassa intialaisessa teoksessa hottis-aihe. Onko tuo kuvassa oleva kirjan kansi? Aika jännä.

    VastaaPoista
  2. Ai se on srilankalainen nimi! Vaati hieman tavaamista, kun kirjottelin sitä tuohon otsikkoon. :)

    Kuvassa on tosiaan kirjan kansi. Se on kieltämättä aika erikoinen, mutta sopii kirjan tyyliin hyvin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude