Siirry pääsisältöön

Nancy Garden: Annie on My Mind

Cover art: Ali Smith
It was like a war inside me; I couldn't even recognize all the sides. There was one that said, "No, this is wrong; you know it's wrong and bad and sinful," and there was another that said, "Nothing has ever felt so right and natural and true and good."

Summer's here and Helsinki Pride is this week. And I can't be there. :( But in honour of the week, here's a short review of a novel that has become a classic in the world of LGBT fiction.

Annie on My Mind is one of the pioneers of LGBT books written for young adults. Originally published as early as 1982, it was one of the first novels about a lesbian relationship written for young adult readers. It was also one of the first books of its kind to portray homosexuality as a permanent, positive part of personal identity - not a phase, a fling or something that can be or should be changed.

It's not very surprising that the book caused some controversy when it was introduced to several high school libraries in the United States. The most famous incident is probably a public burning of the book, organized in Kansas in 1993...

Annie on My Mind was clearly written for a teenage audience. The main characters are two 17-year-old high school girls living in New York. The narrator, Liza, meets and becomes friends with Annie while visiting an art museum on a rainy day. Their close friendship soon develops into a romantic relationship, which is first confusing for both. They know that they have to keep the true nature of their relationship a secret, which causes additional pressure and challenges.

Although Nancy Garden breaks one taboo with the novel (portraying a same-sex relationship as a positive thing), she is careful not to break another: the description of sex in a novel for teen/young adult readers. The physical side of Liza and Annie's relationship is only described very vaguely and basically left to the reader's imagination. Even today, the portrayal of sex in YA books is frowned upon, but we have come a long, long way from Annie, as for instance last year's winner of the Finlandia Junior Prize shows. :)

Annie on My Mind was a bit dated and somehow very... American (the setting, the high school environment, the social classes etc.). The two girls act their age - seventeen - and not always in a good way. They are occasionally childish, melodramatic, irrational and naive. But the fact that they are not perfect heroines probably makes them easier to relate to and identify with, at least for young readers.

Nancy Garden: Annie on My Mind. Farrar, Straus and Giroux. 2007. 263 pages.

NancyGarden.com
Wikipedia: Annie on My Mind

** So American -haasteen kategoriaan Modern Women Writers (3/5 suoritettu) **

Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...
4 kommenttia
Lue lisää

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...
8 kommenttia
Lue lisää

Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu

Tässä on muutamia asioita, joita tyttäreni Sophia ja Louisa eivät koskaan saaneet tehdä: - käydä yökylässä - kutsua leikkikavereita kotiin - osallistua koulunäytelmään - valittaa siitä, että jäivät koulunäytelmän ulkopuolelle - katsoa televisiota tai pelata tietokonepelejä - valita itse harrastuksiaan - tuoda koulusta kymppiä huonompia arvosanoja Amy Chuan omaelämäkerrallisen kohukirjan alussa oleva lista asioista, jotka olivat kiellettyjä hänen tyttäriltään, on karua luettavaa. Chua yrittää kirjansa avulla vastata ihmettelijöiden kysymykseen siitä, minkä vuoksi erityisesti aasialaisperäiset lapset menestyvät usein kaikista parhaiten koulussa ja miksi yhä useampi huippumuusikko on vaikkapa kiinalainen. Chua uskoo kivenkovaan ns. kiinalaiseen kasvatusmalliin, jonka jyrkkyydestä yllä oleva listakin kertoo. Chuan mielestä on esimerkiksi huvittavaa, että monet amerikkalaiset tai "länsimaiset" äidit yleensäkin uskovat, että vanhempien on osoitettava lapsille, että oppim...
15 kommenttia
Lue lisää