Siirry pääsisältöön

David Ebershoff: Tanskalainen tyttö

Ensimmäistä kertaa Einarille valkeni, että hän oli kaksi ihmistä. Samalla hän tajusi, että hänellä ja Lilillä oli jotain yhteistäkin: osterinsiniset keuhkot, kurttuista mopsinpäätä muistuttava tykyttävä sydän ja silmät, jotka punoittivat usein väsymyksestä. Mutta päässä tuntui olevan kahdet aivot, kuin kahtia halkaistu saksanpähkinä. Einarin aivot ja Lilin aivot.

Kiinnostuin David Ebershoffin Tanskalaisesta tytöstä alun perin Kirjojen keskellä -blogin Maijan arvion ansiosta. Tositarinaan perustuva kertomus tanskalaisesta Einar Wegeneristä, jolle tehtiin yksi maailman ensimmäisistä sukupuolenkorjausleikkauksista, kuulosti niin erikoiselta, että pakkohan siihen oli tarttua. :)

Kööpenhaminalainen, keski-ikäistyvä taiteilijapariskunta, Einar ja Greta, viettää boheemia, huoletonta elämää. Menestyvä Einar maalaa synkkiä maisemakuvia, kun taas Greta keskittyy muotokuviin. Eräänä päivänä Greta kaipailee mallia erään maalauksensa viimeistelyyn ja käskee Einarin poseeraamaan hänelle naisen vaatteissa. Tapauksen ansiosta avioparin elämään astuu Lili, kaunis nuori nainen, joka alkaa "vierailla" Gretan luona yhä useammin.

Greta rohkaisee aviomiestään pukeutumaan Liliksi, kun tämä kerran niin haluaa. Muille Lili esitellään Einarin serkkuna. Greta saa julkisuutta maalaamalla muotokuvia Lilistä, mutta Lili itse on onneton. Jokin on pielessä: Lili tuntee olevansa vain ja ainoastaan nainen, mutta Einar kummittelee vielä jossain taustalla mielessä ja ennen kaikkea ruumiissa.

Minusta Einarin suhtautuminen Liliin vaikutti toisinaan jopa skitsofreniseltä. Einar häpeilee Liliä, mutta Lilinä esiintyessään hän ei tunnusta tai "muista" olevansa/olleensa myös mies. Välillä Einarin ajatukset kuulostavat itsepetokselta: hän ei halua myöntää Lilin olemassaoloa muille, mutta toisaalta heittäytyy Lilin rooliin sellaisella antaumuksella, että unohtaa kaiken muun. Greta ja Einar puhuvat Lilistä kuin tämä olisi joku ulkopuolinen henkilö, joka vain välillä "vierailee" heidän luonaan.

Gretan raskas rooli kaikessa tässä oli minusta kaikkein mielenkiintoisin: miten suhtautua rakkaaseen aviomieheen, joka päättää yhtäkkiä, että hän haluaa elää elämänsä mieluummin heteronaisena? Aluksi Greta tukee ja rohkaisee puolisoaan, kun tämä esiintyy Lilinä. Mutta vähitellen tilanteen absurdius saa Gretankin tuskastumaan:

Kesän mittaan oli sattunut toisinaan, että Einar ilmoitti Lilin tulevan päivälliselle jolloin epäonnistuneesta näyttelypäivästä uupunut Greta mietti, että voi luoja, kaikkein viimeksi minä tahdon syödä illallista tytöksi pukeutuneen mieheni kanssa.

Pian Greta tajuaa, että jos ja kun Einar muuttuu pysyvästi Liliksi, hän menettää rakastamansa aviomiehen eikä mikään ole enää entisellään. Heteronaisen identiteetin omaava Lili kun ei pysty olemaan täysin oma itsensä Gretan aviopuolisona. Silti pariskunnan välillä vallitsee syvä yhteys, joka ei katso sukupuolta: öisin, kun koko maailmassa ei ollut valveilla ketään muita kuin he kaksi, kun he makasivat hiljaa peitteiden alla pikkirillit toisiinsa kietoutuneina, Einar ei luottanut yhtä lujasti kehenkään muuhun.

Tanskalainen tyttö perustuu löyhästi tositapahtumiin: sen innoittajana on toiminut Einar Wegenerin ja hänen taiteilijavaimonsa Gerdan epätavallinen tarina. Tanskalaiselle Einarille tehtiin 1930-luvun alussa yksi maailman ensimmäisistä sukupuolenkorjausleikkauksista, mikä kohahdutti aikanaan Eurooppaa. David Ebershoff kirjoittaa myös siitä, kuinka tuntematon ilmiö transsukupuolisuus tuolloin oli ja kuinka eri lääkärit Einariin suhtautuivat. Kuvaukset varsinaisista leikkaustoimenpiteistä on jätetty suurelta osin lukijan mielikuvituksen varaan, mutta aika karun alkeellisilta ne kuulostavat. Kirjan pohjalta on tekeillä myös elokuva, jonka ohjaa Lasse Hallström ja jossa Einar/Liliä näyttelee näillä näkymin Nicole Kidman. //edit 2015: Lopulta elokuvan ohjasikin Tom Hooper ja Liliä näyttelee Eddie Redmayne!

Kuten Maijakin kirjoitti arviossaan, Tanskalainen tyttö ei ole mikään kaunokirjallinen mestariteos, mutta ajatuksia herättävä ja erittäin mielenkiintoinen tarina. Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleen Gretan ja Einar/Lilin kaunis, surumielinen suhde, jossa osataan antaa toiselle tilaa olla sitä, mitä toinen haluaa.

David Ebershoff: Tanskalainen tyttö. Otava. 2000. 414 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: The Danish Girl
Suomentaja: Markku Päkkilä

HS kirjat: "Erilaisuuden kokemuksista, taitavasti"
Ilkka: "Taiteilijaelämää ja epätavallista rakkautta"

** So American -haasteen kategoriaan Modern Men Writers (1/5 suoritettu) **

Kommentit

  1. Vau, kuulostaa hyvältä! Pitänee tarttua tähän, jos sattuu kirjastossa vastaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea, toivottavasti löydät kirjastosta! :)

      Poista
  2. Olipa mukava, että tämä kirja nousi esille! :) Vieläkin toisinaan pohdin Einarin ja Gretan suhdetta sekä Liliä. Tuo elokuva tuntuu olleen tuotannossa jo pienen ikuisuuden - toivottavasti se valmistuukin joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa minäkin toivon. Elokuvan ilmestymisvuodeksi on merkitty 2014, mutta muuten siitä löytyy vielä kovin vähän tietoa...

      Poista
  3. Ihan sairaan mielenkiintoista. Olen menossa katsomaan tätä elokuvana nyt ensi alkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin haluan ehdottomasti nähdä elokuvan nyt kun se vihdoin on saatu valmiiksi! Trailerin perusteella vaikuttaa lupaavalta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude