Siirry pääsisältöön

Blogistanian Finlandia -ehdokkaani


Tässä omat Blogistanian Finlandia -palkintoehdokkaani sekä lyhyet perustelut:


Tuuve Aron Himokone on intertekstuaalinen, elokuvallinen novellikokoelma, jossa lukija huomaa seuraavansa kirjan sivuille hypänneitä tuttuja klassikkoelokuvia uudenlaisesta näkökulmasta. Pureva, naseva ja kutkuttavan yllätyksellinen teos.



Turkka Hautala onnistuu tarinakokoelmassaan kiteyttämään jotakin hyvin olennaista ja kuvaavaa suomalaisuuden ytimestä. Kansalliskirja on virkistävä sukellus Suomeen - hyvässä ja pahassa.

----------------------------------------------

Ehdokkaita pohdiskellessani kävin läpi viime vuonna lukemaani kaunokirjallisuutta ja huomasin kaksi asiaa: a) olen lukenut todella vähän kotimaisia uutuuksia (siis vuonna 2012 ilmestyneitä kirjoja) ja b) olen lukenut muutenkin melko vähän, ainakin loppuvuodesta. Valinnanvaraa Blogistanian Finlandia -ehdokkaiksi ei siis ollut kovin runsaasti, ja vain kaksi ehdokasta läpäisi kriittisen seulani tällä kertaa. :) Se, että kumpikin on novellikokoelma, ei ole mitenkään tarkoituksellista: en vain lukenut yhtään loistavaa kotimaista uutuusromaania viime vuonna, valitettavasti. Globalia-palkintoon ehdokkaita löytyisi sitten enemmänkin, mutta sen aika koittaa myöhemmin. :)

Kommentit

  1. Oh, laitanpa Aron lukulistalle, novelleja ei voi lukea koskaan liikaa, ainakaan hyviä sellaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen innostunut uudelleen novelleista osittain Aron myötä. Aiemmin luin niitä tosi harvoin, mutta nykyään enemmän. :)

      Poista
  2. Minä mietin Himokoneen kohdalla pitkään, laitanko sen listalleni vai en. Lopulta se jäi neljänneksi. Hieno kirja yhtä kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tainnut Himokone olla kovin monella listalla, mutta ei se mitään - muut hyvät kirjat pärjäsivät paremmin. :)

      Poista
  3. Hienoa nähdä Kansalliskirja ehdokkaanasi! :) Minua kiehtoo edelleenkin se, miten paljon niihin minmaalisiin teksteihin mahtui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkka Hautala osaa kyllä kiteyttämisen ja tiivistämisen taidon! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude