Siirry pääsisältöön

Myöhästyneet marras- ja joulukuun luetut


Teen vielä paluun viime vuoden puolelle, kun en ole missään välissä ehtinyt vielä listata tänne marras- ja joulukuun luettuja kirjojani. Bloggaustahtini jatkuu ilmeisesti edelleen hitaana, mutta jotain tuli sentään ainakin luettua loppuvuodesta.

Marraskuun luetut:
Guy Delisle: Merkintöjä Jerusalemista
Gerry Birgit Ilvesheimo: Lykantropia
Sarah Winman: Kani nimeltä jumala
Hassan Blasim: Vapaudenaukion mielipuoli
Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta
J.R.R. Tolkien: Tom Bombadilin seikkailut

Joulukuun luetut:
Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
J.R.R. Tolkien: Hobitti

Viime vuoden loppuun mahtui siis pari sarjakuvateosta (joista Tietäväinen päihitti Delislen mennen tullen!), neljä romaania, yksi novellikokoelma ja yksi runokokoelma (sellaista ihmettä ei tässä blogissa ole ennen nähtykään!). Koin jonkinlaisen paluun menneisyyteen ja teini-iän Tolkien-fanituskauteeni uuden Hobitti-elokuvan myötä, ja sen hengessä piti tietenkin lukea ko. teos uudelleen sekä vastikään suomennettu kokoelma Tolkienin runoja. Ilvesheimon romaani oli jotenkin outo; Winmanista jäi vähän ristiriitaiset tuntemukset; Blasimin novellikokoelma oli ehdottomasti loppuvuoden positiivisin yllättäjä; ja Heikkinen tarjosi virkistävää erilaisuutta. Näistä lisää myöhemmin... :)

Blogissani saattaa jatkossa esiintyä ajoittain myös lastenkirjoja, vaikka kohta puolivuotias otus (joka parhaillaan makoilee matolla ja yrittää kirjaimellisesti ahmia pahvikirjaa) ei vielä kovin kummoisia tarinoita osaa arvostaa. Iltasadusta on silti muodostunut jo tapa, vaikka Grimmin satujen lukeminen hieman hirvittääkin (niihin verisimpiin kohtiin saattaa iskeä pienimuotoinen sensuuri sitten kun tyyppi niistä jotain ymmärtää...). :) Tällä hetkellä on vielä ihan sama mitä illalla luetaan tai satuillaan: reissussa satukirjan puutteessa tyypille on tullut illalla luettua mm. kalojen levinneisyystietoja Suomen luonto-oppaasta sekä jotain höyrykattilan käyttöopasta. :D
Tunnisteet:

Kommentit

  1. Unknown13 tammikuuta, 2013 02:28

    Höyrykattilan käyttöopas voisikin kiinnostaa pikkuista kovasti, etenkin jos lukija tekee uskottavasti myös asiaankuuluvat ääniefektit... ;D
    Ja kiva, kyllä kiitos, lastenkirjabloggauksia on aina ilo lukea!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt
4 kommenttia
Lue lisää

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe
3 kommenttia
Lue lisää

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude
1 kommentti
Lue lisää