Siirry pääsisältöön

Tammikuun luetut


Tammikuun luetut:
Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi
Ian McEwan: Sweet Tooth
Nina Hemmingsson: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt
Michael Frayn: Skios
Jeanette Winterson: The Daylight Gate  

Tammikuussa luin vaihteeksi enemmän englanninkielistä kirjallisuutta. Ian McEwanin omaelämäkerrallinen (!) vakoiluromaani/rakkaustarina, Sweet Tooth, ei päässyt oikein missään vaiheessa kunnolla vauhtiin ja lukeminen takkusi pahemman kerran. Lopussa vastaan tuli kuitenkin sellainen twist, että teki mieli lukea kirja heti uudelleen. :) Romaanin suomennos, Makeannälkä, ilmestyy Otavalta tässä kuussa. Suosittelen, vaikka ei ehkä ihan tyypillistä McEwania olekaan!

Michael Fraynin Skios tarttui käsiini kirjastosta ja kiinnosti Booker-ehdokkuutensa vuoksi. En tiennyt romaanista etukäteen mitään ja tajusin jossain vaiheessa lukevani kirjaa, joka edustaa sellaista kirjallisuuden lajia, jota luen tuskin koskaan: puhdasta komediaa farssin muodossa. Tämän lievästi hämmentävän oivalluksen jälkeen huomasin kuitenkin pian, että olin myös täysin koukussa. :)

Jeanette Wintersonin The Daylight Gate puolestaan edustaa Jotain Aivan Muuta. Wintersonin uusin romaani sijoittuu 1600-luvun Englantiin noitavainojen aikoihin. Goottilaisen synkkä tarina kertoo Pendlen noitien tarinan.

Sain myös luettua Alan Hollinghurstin Vieraan lapsen loppuun ja kirjoitin jo mietteitäni täällä. Lisäksi luin Nina Hemmingssonin sarjakuvan, josta löytyy sekä hyvää että huonoa sanottavaa, mutta siitä(kin) lisää myöhemmin...

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Winterson kuuluu myös omiin suosikkeihini, vaikka The Daylight Gate oli kyllä täysin erilainen kuin kirjailijan aiemmat teokset jotka olen lukenut. :)

      Poista
  2. Hieman asian vierestä, mutta kuvassa olevan kissan väritys näyttää ainakin tuon kuvan perusteella melko samalta kuin meidän leidin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, liekö kaukaista sukua..? :) Tuolla meidän kissalla on erikoisena tuntomerkkinä töpöhäntä, ollut syntymästä asti.

      Poista
  3. Sulonen kisu! Itselläni on kissa, jolla on samanlainen väritys :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude