Siirry pääsisältöön

Lukumaratonin jälkeen, eli mitä tuli tehtyä

Osallistuin Blogistanian kesälukumaraton II:seen ja oma urakkani alkoi 24.7 klo 7.15 aamulla.

Luin 24 tunnin aikana yhteensä n. kolme ja puoli kirjaa sekä kolme novellia:

Banana Yoshimoto: Kitchen (175 sivua)
Anja Snellman: Aura (144 sivua)
Helvi Hämäläinen: Kaunis sielu (144 sivua)
Jeanette Winterson: Ihoon kirjoitettu (74 sivua, luettu osittain)
Zinaida Lindén: Nuorallatanssija (50 sivua, luettu kolme novellia kokoelmasta)

Luin yhteensä 587 sivua.

Lukupinossa oli yhteensä 11 kirjaa: omasta hyllystä napattuja teoksia, joissa kaikissa oli alle 200 sivua. Useammankin olisin voinut lukea, mutta säästetään jotain ensi kertaan. ;)

Huomasin juuri että kaikki lukemani kirjat ovat naisten kirjoittamia ja kaikki käsittelevät jollain tavalla rakkautta ja rakastumista. Mitähän tästä pitäisi päätellä...:)

Luin nojatuolissa, työpöydän ääressä, valkoisella puistonpenkillä, kaupunginkirjaston lastenosaston banaaninmuotoisilla tuoleilla (parhaita!), epäergonomisella kahvilan tuolilla, parvekkeen puutarhatuolilla, parvekkeen lattialla, sohvalla ja sängyssä.

Opin sen, että 
a) pitkäaikainen lukeminen on parhaimmillaankin epäergonomista puuhaa,
b) 1-vuotiaan, juuri kävelemään oppineen lapsen seurassa lukeminen on tuhoon tuomittu yritys,
c) ei kannata kiirehtiä vaan pakottaa itsensä lukemaan hitaammin, niin kirjasta ehtii nauttia enemmän.

Söin maratonin aikana liikaa hiilareita. Join yllättävän vähän kahvia.

Pidin muiden lukumaratoonareiden suoritusten seuraamisesta (hui, miten paljon jotkut ovat ehtineet lukea!). Nautin siitä, että sain paneutua kokonaisvaltaisesti kirjojen maailmaan, ja siitä täydellisestä keskittyneen rentoutuneesta tilasta (flow?), joka siitä seurasi. :)

Antoisinta oli se, kun tajusin, että jotkut kirjat kannattaa lukea yhdeltä istumalta. En usko, että olisin pitänyt esim. Aurasta, jos en olisi lukenut sitä kerralla kannesta kanteen. Tuntui, että sain romaanista paljon enemmän irti, kun keskityin siihen - ja vain siihen - sen reilun tunnin ajan mitä sen lukeminen kesti. Kokonaiskuva hahmottui paremmin, kirjan symboliikka tuntui avautuvan syvemmin ja oikeasti pidin kirjasta enemmän kuin olisin ehkä pitänyt, jos lukeminen olisi välillä keskeytynyt ja olisi pitänyt palata myöhemmin kirjan pariin, yrittää uppoutua tauon jälkeen taas sen tunnelmaan.

Haluan ehdottomasti osallistua tällaiseen lukumaratoniin toistekin! Ja muutenkin yrittää ujuttaa lukemista enemmän päivän muiden rutiinien ja töiden väliin. Lukumaratonpäivä auttoi ehkä huomaamaan sen, miten vähän lukemiselle tuntuu jäävän nykyisin aikaa ja miten helppoa toisaalta sitä aikaa olisi vain ottaa, kun vain ottaisi! Ja miten paljon siitä saa, kun voi rentoutua ja keskittyä hyvään kirjaan, nauttia hyvästä tarinasta.

Kiitän tsemppauksesta ja kommenteista! Parasta on osallistua tällaiseen yhdessä muiden kanssa. :)

Kommentit

  1. Ihanaa, että nautit ja sait tästä näin paljon irti :) itsellenikin maraton oli juurikin innostava ja lukuhimoja herättävä. Jee uusiksi vain!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude