Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2014.

Malin Kivelä & Linda Bondestam: Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo

Ihastuin Linda Bondestamin omaperäiseen, kulmikkaaseen piirrostyyliin jo Aimo ja Unto -kirjan myötä. Hänen kuvittamansa Oma pieni pikkuruinen oli vuoden 2014 Finlandia Junior -palkintoehdokkaana. Pixonin pojat kertoo Pekasta, Ollista, Ollesta ja Billestä, jotka katsovat mielellään televisiota ja syövät samalla muroja ja karkkia. Äiti yrittää välillä patistella poikia ulos leikkimään, mutta tietokoneiden ja televisioiden ruutujen kajo on Pixonin pojista kotoisampaa kuin auringon valo. Television katsomisen ja karkin mussuttamisen takia poikien lihaksetkin ovat pienet kuin herneet ja heillä on reikäiset hampaat. Kalpeat ja mustatukkaiset pojat silmäpusseineen näyttävät aivan gooteilta. Eräänä aamuna tapahtuu katastrofi: televisio hajoaa. Pixonin pojat joutuvat toteamaan, että todellisuus on toisenlainen, harmaampi mutta reunoiltaan terävä. He uskaltautuvat rappukäytävään (jonka lattianrajassa on vähän pölyä ) ja sitten naapurin naisparin luo syömään jännittävältä kuulos

Yann Martel: Beatrice ja Vergilius

VERGILIUS ( allapäin, painaen kätensä kasvojensa sivuille ): Kuinka voi olla olemassa mitään kaunista sen jälkeen, minkä me olemme kokeneet? Se on käsittämätöntä. Se on loukkaus. ( Polkee jalallaan maata. ) Oi, Beatrice, miten me kerromme, mitä meille tapahtui, sitten kun tämä on joskus ohitse. Blogihiljaisuus on pakko rikkoa jollain. Arvostelupinossa odottaa sellaisia Suuria Uutuuksia kuin Kytömäen Kultarinta , Statovcin Kissani Jugoslavia ja Mazzarellan Sielun pimeä puoli , joista kaikista riittäisi sanottavaa, kun vain saisi ne sanat kirjoitettua... Ensin kuitenkin jotain aivan muuta, nimittäin Piin elämä -menestyskirjan kirjoittajan uusin romaani, Beatrice ja Vergilius . Yann Martelia ei voi kovin tuotteliaaksi kirjailijaksi kehua: alkukielellä vuonna 2010 ilmestynyt teos on kirjailijan ensimmäinen romaani Piin elämän (2001) jälkeen! Beatrice ja Vergilius on haastava kirjallinen kummajainen. Allegorinen romaani koostuu useasta kerronnan tasosta, eräänlaisesta monikerroks

Blogisynttärit ja kirjamessut samassa paketissa

Kirjanurkkaus on tänään virallisesti esikouluikäinen: tein ensimmäisen postaukseni tähän blogiin 27.10.2008, eli kuusi vuotta sitten. Matkalle on mahtunut mukaan paljon kaikenlaista, mutta ennen kaikkea enemmän tai vähemmän vaikuttavia kirjoja ja mahtavia lukijoita ja muita bloggaajia. Kiitos! :) Neljännet Helsingin kirjamessutkin ovat takanapäin, ja tämän vuoden messumatkani oli kenties tähänastisista paras. Ensinnäkin kiitos siitä kuuluu messujen järjestäjille, jotka olivat tänä vuonna ottaneet kirjabloggaajat ihailtavan hyvin huomioon mm. bloggaajapassin muodossa. Muita kirjabloggaajia pääsi myös tapaamaan useammassa tilaisuudessa, joista kohokohta oli ehdottomasti WSOY:n ja Tammen järjestämä bloggareiden messubrunssi lauantaina 25.10. Tapasin puolisen tusinaa blogituttua, joista osan olen nähnyt viimeksi vuosi sitten edellisillä kirjamessuilla (!), ja vähintään saman verran uusia tuttavuuksia, joita en ollut ennen livenä nähnytkään. Sanna Pelliccioni lukee Onni-poika menee m

Tärpit Helsingin kirjamessuille

Helsingin kirjamessut alkavat huomenna, ja sen kunniaksi koko perheemme sonnustautuu huomisaamuna klo 7 toppavaatteisiin (katsoin juuri sääennusteen) ja suuntaa juna-asemalle matkatakseen täältä Itä-Suomen keskiöstä Pasilaan ja Messukeskukseen. Olen kirjoittanut tätä blogia pian 6 vuotta (blogisynttärit lähestyvät!), vuodesta 2008 lähtien. Kirjamessuilla kävin ensimmäistä kertaa vuonna 2010 ja siitä lähtien olen käynyt siellä vuosittain, joten tämä on nyt neljäs kerta. Tänä vuonna olen ensimmäistä kertaa messuilla oikein virallisesti bloggaajan roolissa. :) Aiempien vuosien kokemusten perusteella olen oppinut ainakin sen, että vaikka ympyröisi siitä messuesitteestä pari tusinaa haastattelua ja keskustelua, niin käytännössä paikan päällä ehtii/jaksaa mennä korkeintaan kymmeneen. Tästä viisastuneena suuntaan tänä vuonna vain muutamaan aikataulutettuun tapahtumaan ja lopun aikaa aion nauttia päämäärättömästä kiertelystä ja antaa kävijävirran viedä mukanaan. Tässä muutama tärppi

Heikki Hietala: Hotelli Tulagi

Minä kaipaan sitä vuoden -38 ruohoa, mutta sitä ei enää ole, eikä mikään sen jälkeen kasvanut ruoho ole samanlaista, ei edes sillä samalla takapihalla. Sinun pitää lakata haikailemasta niitä jalanjälkiä, ne ovat olemassa enää sinun muistoissasi, ja jos lähdet etsimään niitä entisestä paikasta, kärsit vain entistä enemmän. Heikki Hietalan esikoisromaanilla on mielenkiintoinen kirjoitus- ja julkaisuhistoria, ja osittain siitä syystä kiinnostuin kirjasta. Alun perin englanniksi kirjoitetun kirjan kirjoittamiseen meni yhteensä 12 vuotta kirjailijan muiden töiden ohella. Hietala latasi valmiin tekstin kirjailijoiden ja sellaisiksi haluavien Authonomy -verkkosivustolle, jossa se herätti runsaasti kiinnostusta ja positiivista huomiota. Lopulta eräs pienkustantamo päätti julkaista sen vuonna 2010, ja suomennos ilmestyi tänä syksynä. Hotelli Tulagi kertoo Jack McGuiresta, entisestä toisen maailmansodan hävittäjä-ässästä. Sodan jälkeen Jack ei monen muun sotilaan tavoin pysty enää palaamaa

Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin

Hyljeksintä satuttaa enemmän kuin kepiniskut, jotka murskaavat loppujen lopuksi vain ruumiin, eivät sielua. Syrjintä jättää ihmiseen näkymättömän arven, joka ei katoa koskaan ja jonka kanssa on opittava elämään ja selviämään. Sillä heidän tahtoaan ei voi nujertaa. Odotukseni tätä romaania kohtaan olivat etukäteen korkealla jo hauskan nimen ja silmiinpistävän kannen takia. Ranskalaiskirjailijan esikoisromaania on hehkutettu sekä sen kotimaassa että niissä kymmenissä maissa, joiden kielille se on jo ehditty kääntää. Ajatušatru-niminen, intialainen fakiiri matkustaa Ranskaan mielessään vain yksi päämäärä: Ikea, jossa myydään Frållenöpik-piikkimaton uusinta mallia. Taikurina ja silmänkääntäjänä kyseenalaista mainetta niittänyt fakiiri joutuu kuitenkin Euroopassa melkoiseen pyöritykseen, joka alkaa siitä, kun hän piiloutuu yöksi erääseen vaatekaappiin Ikeassa. Laittomaksi siirtolaiseksi epäilty fakiiri matkustaa milloin rekan perävaunussa, milloin Louis Vuittonin matka-arkussa, millo

Nobelit ja Bookerit

Todennäköisesti torstaina 9.10 julkistetaan tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja. Veikkauksia tämänkertaisesta voittajasta voi heittää vielä huomiseen asti Tarukirja-blogissa , jossa on myös arvonta. Täytyy myöntää, että itseäni kiinnostaa enemmän 14.10 julkistettava Booker-palkinnon voittaja. Olen huomannut, että monet Booker-palkintoehdokkaat ja -voittajat sopivat juuri minun kirjamakuuni. Tähän liittyy myös ikuisuusprojektini, eli Booker-haaste , jossa luen Booker-palkittuja romaaneja. Aloitin urakan jo vuonna 2011 ja se jatkuu yhä - hitaasti, mutta varmasti. :) Viime vuonna Booker-palkinto meni uusiseelantilaiselle Eleanor Cattonin romaanille The Luminaries (suom. Valontuojat ), joka on muuten palkinnon historian pisin palkittu romaani. Tänä vuonna palkintokriteerit muuttuivat, mikä aiheutti paljon keskustelua ja myös soraääniä. Aiemmin Booker-palkinto myönnettiin teokselle, jonka kirjoittaja oli kotoisin ns. Kansanyhteisöstä, Irlannista tai Zimbabwesta. Nyt pal

Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille

Hannu ja Kerttu. Aino ja Joukahainen. Sisko ja sen veli. He asuivat vanhemmilta perityssä rintamamiestalossa Imatralla. Vanhemmat olivat kuolleet liikenneonnettomuudessa jo vuosia aiemmin, ja sisko veljineen oli saanut tulla toimeen omin päin. Olihan se sujunut, kyllä he osasivat hakea rahaa sosiaalitoimistosta, käydä töissäkin silloin tällöin ja syyllistää sukulaisia tarpeen tullen. Sari Peltoniemen aikuisten satukirja pääsi heti tbr-listalleni, kun luin kuvauksen siitä syksyn kirjakatalogeista. Viisitoista satua sisältävä kokoelma tuli ahmittua hetkessä. Enpä muista, milloin olisin viimeksi lukenut satuja - saati mitään näin viihdyttävää ja riemastuttavaa! Kirjailija kuvailee itse teoksen loppusanoissa, kuinka hän on lapsesta saakka pitänyt lennokkaista, mielikuvituksellisista saduista enemmän kuin realistisesta lastenkirjallisuudesta. Kirjan idea lähti siitä, että hän halusi tuoda rakkaat, vanhat suomalaiset sadut uudella tavalla esiin. Tavoitteena oli säilyttää sa

Syyskuun luetut

Syyskuussa tuli luettua tuoreempaa kirjallisuutta: kaikki luetut kirjat ovat ilmestyneet tänä vuonna, suurin osa aivan äskettäin. Syyskuun luetut: Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt Nura Farah: Aavikon tyttäret Yann Martel: Beatrice ja Vergilius Hippo Taatila: Isipappablues Romain Puértolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin   Sari Peltoniemen Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille oli positiivinen yllätys. Perinteisten satujen ja mytologioiden tuominen nykyaikaan voi tuntua teennäiseltä ja kömpelöltä, mutta Peltoniemen kokoelma oli oivaltava ja viihdyttävä. Nura Farahin Aavikon tyttäret yllätti myös. Odotin maahanmuuttajatarinaa, mutta sainkin oppitunnin Somalian kulttuurista ja historiasta. Rohkea, voimakas ja tunteita herättävä kirja. Yann Martelin allegorinen Beatrice ja Vergilius , eli Piin elämän isän vasta toinen suomennettu romaani, herätti ristiriitaisia tunteita. Enpä muista, milloin olisin viimeksi ärsyyntynyt ja turhautunut mihinkään kirjaan näin p

Vive la France! -haastekoonti

Annamin järjestämä Vive la France! -haaste päättyy tänään. Saavutin tavoitteeni, eli sinisen raidan Ranskan lipusta vaatimattomalla kahdella kirjalla: Anne-Sophie Brasme : Henkäys Jean Echenoz : Pianossa Kumpikin kirja ja kirjailija oli ennestään minulle tuntematon, joten löysin haasteen kautta uusia kirjallisia tuttavuuksia. Brasmen synkkä nuortenkirja kertoo tuhoisasta ystävyyssuhteesta, ja Echenozin romaani pianistin kuolemanjälkeisestä elämästä. Brasmen kirjassa minua vaivasi töksähtelevä suomennos, Echenozin kirjassa taas tarinan imu heikkeni ja vauhti hiipui loppua kohden häiritsevän paljon. Kumpikaan ei siis jäänyt mieleen erityisen loistavana teoksena, mutta oli mukavaa laajentaa lukurepertuaaria uusiin nimiin. :)

Jean Echenoz: Pianossa

Kaikki valot naapuritaloissa ovat sammuneet, kaikki ikkunat ovat pimeinä, kukaan ei katsele, lukuun ottamatta koiranaisen koiraa, joka on jalkeilla vielä tähänkin kellonaikaan numero 55:n neljännessä kerroksessa. Se on mietiskelevä ja lempeä, hyvä ja pohdiskeleva koira, minkä Max on pannut merkille heti, mutta se kärsii usein unettomista kausista ja katselee aikansa kuluksi ikkunasta yötä ja joutui hetki sitten seuraamaan tätä ikävää kuolemaa. Jean Echenozin Pianossa tarttui käteeni Vive la France! -haasteen takia, kun etsin itselleni ennestään tuntemattomia ranskalaiskirjailijoita. Pianossa osoittautui varsin nopealukuiseksi pikku kummajaiseksi. Heti romaanin ensimmäisellä sivulla tapaamme kaksi ranskalaismiestä, eräänlaisen Pekka Puupää ja Pätkä -parivaljakon, sankarin ja sidekickin . Ensimmäinen heistä on pitkä ja hyvin tyylikäs, toinen lyhyt ja nukkavieruihin vaatteisiin pukeutunut. Samalla selviää, että ensin mainittu mies pelkää jotain kuollakseen. Tai ei sentään kuolla

Kirjaostoksilla

Oksan hyllyltä -blogin MarikaOksa haastoi kaikki kirjabloggaajat kirjaostoksille syyskuun aikana ja bloggaamaan hankinnoistaan 30.9.2014. Olen monen muun kirjabloggaajan tavoin yrittänyt viime aikoina vähentää kirjojen ostoa ihan kustannus- ja tilasyistä. Tästä syystä olen kiertänyt kirjakaupat ja jopa rakkaan Book Depositoryni kaukaa. Luultavasti otan vahingon takaisin viimeistään Helsingin kirjamessuilla lokakuussa, josta mukaan tarttuu perinteisesti pino jos toinenkin uutta ja vanhempaa kirjallisuutta. :) En voinut kuitenkaan vastustaa kirjaston poistomyyntiä, joten ostin kuin ostinkin syyskuussa kahdeksan romaania sekä kasan lasten kuvakirjoja, joista kirjoitin jo täällä . Linkin takaa löytyvässä postauksessa tosin mainitaan vain kolme romaania, koska palasin "sattumalta" poistomyynnin viimeisenä päivänä kirjastoon ja huomasin aulassa lapun, jota kukaan kirja-addikti ei voisi vastustaa: "Sylillinen kirjoja 1€". Minun tapauksessani sylillinen oli yhtä kuin

Hippo Taatila: Isipappablues

Tuntuu kuin kaikki alle puolivuotiaan esikoisvauvan vanhemmat tarvitsisivat oman "It Gets Better" -kampanjansa. Maailma on yhä olemassa lapsen ensikodin ulkopuolella. Kun lapsi kietoo lonkeroillaan vanhempansa niin tiukasti itseensä kiinni, että veri lakkaa kiertämästä, on elämän jatkuvuudesta hyvä saada muistutuksia. Lukiessa minulla on tapana taittaa sivun alakulma, jos haluan palata tuolle sivulle uudestaan esimerkiksi jonkin hyvän lainauksen tai muuten vaikuttavan kohdan vuoksi, jonka haluan ehkä mainita blogiarviossanikin. Yleensä taitettuja sivuja tulee pari, kolme kappaletta. Taatilan kirjaan niitä tuli 14. Onneksi kirja on oma, niin saan taitella sitä hyvällä omallatunnolla mielin määrin. ;) Takakannen mukaan Isipappablues "kuvaa vanhemmuuden kiirastulta ja heittää perinteiset sukupuoliroolit päälaelleen". Se on myös "2010-luvun sukupolvitarina" ja "karheanhellä rakkaudentunnustus". Kirjan aiheesta tulee Eve Hietamiehen Yösyöttö

Kari Hotakainen: Luonnon laki

Kyse on mitasta ja sen täyttymisestä. Sanotaan, että mitta on täysi, mutta mitä se on täysi? Juopoilla se on viinaa, lapsilla limsaa, kokilla jauhoja. Mitä se on sairaanhoitajalla? Sietämistä. Tämän lukemisesta on kulunut jo todella pitkä aika, mutta pitäähän se blogiinkin saada jonkinlainen virallinen merkintä siitä historiallisesta tosiasiasta, että olen lukenut ensimmäisen Hotakaiseni (!). Olen jopa raapustanut kirjasta epämääräisiä huomioita muistiin lukemisen lomassa, joten arvostelu perustuu nyt noihin muistiinpanoihin, koska muistikuvani romaanista ovat vähän hämärät... Yritin tahkota Ihmisen osaa muutama vuosi siten, mutta luovutin muutaman kymmenen sivun jälkeen. Jokin kirjoitustyylissä ärsytti, eikä juoni imaissut millään mukaansa. Luonnon lakikin takkusi alussa. Hotakaisen tyyli vaati totuttelua. Lauseet olivat välillä niin töksähteleviä, että lukiessa tuli tunne kuin olisi kääntyillyt ympäri pienessä kopissa ja törmännyt jatkuvasti seinään. Ahtaanpaikankammo tulee

Granta 3 ja keitä siinä olisi pitänyt olla

Viime viikolla ilmestyi Granta 3: Parhaat nuoret suomalaiset kertojat . Kirjallisuuden alan toimijoista koostuva raati valitsi erikoisnumeroon 20 iältään enintään 40-vuotiasta (= nuorta!) suomalaista kirjailijaa. Mukaan valittiin Laura Gustafsson, Johanna Holmström, Juha Itkonen, Emmi Itäranta, Emma Juslin, Juhani Karila, Katja Kettu, Kaj Korkea-aho, Tuomas Kyrö, Taina Latvala, Jenni Linturi, Marjo Niemi, Sofi Oksanen, Leena Parkkinen, Riikka Pulkkinen, Mikko Rimminen, Miina Supinen, Sanna Tahvanainen, Philip Teir ja Jaakko Yli-Juonikas . Granta 3 käännetään saman tien englanniksi, ja englanninkielinen nide julkistetaan Frankfurtin kirjamessuilla lokakuussa. Ei voi muuta kuin toivottaa kääntäjälle onnea; esimerkiksi Rimmisen ja Kyrön kirjoitustyylin tuntien kääntäminen ei välttämättä ole mikään helppo urakka... Lähes puolet listalle valituista kirjailijoista on ehtinyt esitellä taitojaan jo kahdessa aiemmassa suomenkielisessä Grantassa . Itkonen, Parkkinen, Supinen ja Te

Hanna Forssell: Lastenvaunut rullaavat

Lastenvaunujen ja lastenrattaiden käyttö heijastelee myös aikansa lastenhoitoa ja vanhemmuutta, sosiaalisia käytänteitä, sukupuolirooleja, elämäntapoja, arvoja ja asenteita. Valmistustavat kertovat puolestaan käsityöläisyydestä ja teollisuudesta, innovaatioista ja keksijöistä sekä teknisestä kehityksestä ja materiaalien maailman muutoksesta. Tässäpä erikoinen ja kiehtova tietokirja! Lastenvaunut ja niiden historia on aihe, jota en ensin pitänyt kovin laajana tai monipuolisena, mutta museolehtori, kansatieteilijä Hanna Forssellin teos osoittaa, miten moneen elämän osa-alueeseen lastenvaunujen kehitys oikeastaan liittyy. Lastenvaunut toimivat eräänlaisena porttina, jonka kautta voi tarkastella arjen ja elintapojen muutoksia yleisemmällä tasolla. Suomen kansallismuseon vanhimmat lastenvaunut (kirjan kuvitusta) Ilman lastenvaunuja ei lapsiperheen arki rullaa todetaan esipuheessa. Lastenvaunut ja muut vauvojen ja lapsien kuljettamiseen tarkoitetut menopelit ovat kautta aikojen

Pekka, Otso, Pupu ja muut

Kirjaston poistokirjamyynti - jokaisen lukutoukan, kirjanörtin ja (tämän viimeisen olen huomannut parin viime vuoden aikana) lapsiperheen unelma. Uhrasin tänään tunnin työajastani siihen, että pääsin kotikaupunkini pääkirjaston kirjamyyntiin, jossa olin viime vuonnakin. Kirjaston kokoussalissa oli heti kello 11 melkoinen tungos, ja kuulemma runokirjat myytiin loppuun viidessä (!) minuutissa. Kaunokirjallisuushyllyissä oli uutta ja vanhaa, dekkareita ja pokkareita, kotimaista ja käännettyä. Onnistuin rajoittamaan romaaniostokseni tällä kertaa kolmeen, joista kaksi olen itse asiassa jo lukenut, mutta jotka on kiva saada natisuttamaan jo ennestään täyttä kirjahyllyä. ;) Mukaan tarttuivat siis Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta , Kamila Sham sien Kartanpiirtäjä ja John Irvingin Leski vuoden verran , joista siis viimeinen on minulle vielä tuntematon tuttavuus. Niiden parin Irvingin perusteella, jotka olen lukenut, uskallan kuitenkin odottaa jotain lukemisen arvoista. :) Lastenkirjo

Ali Smith: Oli kerran kello nolla

Kesken päivällisen tämä mies, käytetään hänestä vaikka nimeä "Milo", nousi pöydästä ja meni yläkertaan. Sillä aikaa, kun me muut jatkoimme hilpeästi ruokailua alakerrassa, hän linnoittautui yhteen yläkerran huoneista. Kun me seuraavana aamuna heräsimme, meille valkeni tämä asia, jonka kanssa olemme eläneet siitä lähtien: talossamme asuu ventovieras ihminen vastoin meidän tahtoamme. Sekoitan Ali Smithin jostain syystä Monica Aliin . Molemmat ovat brittikirjailijoita, joiden nimessä on 'Ali', ja molempien teokset ovat roikkuneet lukulistallani jo vuosikausia. Smith pääsi ensimmäiseksi käsiini, koska tämän tuoreimman romaanin nimi ja alkuasetelma kuulostivat niin herkullisilta, että se oli pakko lukea. Kaikki alkaa päivälliskutsuista: [Oli] Kerran mies joka eräänä iltana päivälliskutsuilla pääruuan ja jälkiruuan välissä meni yläkertaan ja lukitsi itsensä isäntäväen vierashuoneeseen . Kukaan ei tiedä, miksi mies tekee näin tai mitä hän huoneessa tekee. Tilanne on v

Syksyn 2014 kirjat

Syyskuu, syksy ja syksyn kirjauutuudet. Syksy 2014 näyttää kirjallisessa mielessä suorastaan muhkealta. Kevään/kesän uutuuskirjoissakin riittäisi tosin vielä luettavaa... Odotan jo Helsingin kirjamessuja innolla, vaikka niihin on vielä melkein kaksi kuukautta aikaa! Listasin tähän muutamia itseäni kiinnostavia kesän/syksyn uutuuksia. Osa on jo ilmestynyt, osa on vasta tuloillaan. Yhden olen ehtinyt jo lukeakin (tosin englanniksi), ja eräs toinen on juuri kesken. Atena Sari Peltoniemi : Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille . Perinteiset sadut kohtaavat nykymaailman aikuisille suunnatussa satukirjassa. Aloitin tämän eilen illalla ja olen aivan lumoutunut! Ilm. 6/2014. > LUETTU! Basam Books Sylvia Plath : Paniikki-Johnny ja Uniraamattu . Sylvia Plathia ei olekaan suomennettu lähes 20 vuoteen! Olen lukenut tämän englanniksi Plath-fanituskaudellani teininä, mutta olisi jännä verestää muistoja. Teos sisältää novelleja, tarinoita ja muita kirjoituksia. Ilm. 9/2014.