Siirry pääsisältöön

Shakespeare-haaste 2014

Taitaa olla korkea aika uskaltaa astua ulos Shakespeare-kaapista ja avautua täällä blogissakin eräästä hieman uskaliaasta ja omituisesta lukuhaasteesta, jonka asetin itselleni täksi vuodeksi. Viime vuoden lopulla WSOY sai nimittäin päätökseen 10 vuotta kestäneen suomennoshankkeen, jossa kaikki Shakespearen 38 näytelmää käännettiin uudelleen suomeksi. Paavo Cajanderin vanhat suomennokset ovat jo yli sata vuotta vanhoja, joten näytelmien käännöksiä oli jo aikakin päivittää. Urakkaan osallistui 12 kokenutta suomentajaa, mm. Matti Rossi ja Kersti Juva.

Kun luin lehdestä suomennosprojektin päättymisestä, pieni englannin kielen ja kirjallisuuden opiskelija heräsi henkiin sisälläni ja sain päähänpiston lukea uusia Shakespeare-suomennoksia oikein urakalla läpi. Vuorossa on siis Kirjanurkkauksen Shakespeare-haaste 2014!

Ensin hieman taustatietoja, jotka saattavat selittää tätä kummallista päähänpistoa: Ensikohtaamiseni Shakespearen kanssa tapahtui 14 vuoden herkässä iässä, kun minä ja paras ystäväni fanitimme Much Ado About Nothing -näytelmää (suom. Paljon melua tyhjästä) suorastaan fanaattisesti (kyllä, olimme hieman omituisia...). Sen jälkeen olen kahlannut koulussa ja yliopistossa läpi (ja analysoinut puhki) yhteensä 10 Shakespearen näytelmää, nähnyt muutamia teatteri- ja elokuvaversioita ja jopa päässyt piipahtamaan Lontoon Globe-teatterissa, jossa näin vilauksen Othellosta näyteltynä Shakespearen näyttelijäseurueen alkuperäisellä lavalla! Viimeistään opintojeni aikana Shakespeare-fanitukseni saavutti uuden tason, kun ihastuin näytelmien moniulotteiseen kieleen ja kaksimieliseen huumoriin ja hämmästelin kirjailijan kekseliäitä ja osuvia sanakäänteitä. Tuntui uskomattomalta, että kaikki se oli lähtöisin yhden miehen kynästä! Tungin yliopistossa kaikille mahdollisille Shakespeare-kursseille, joita siellä pidettiin.

Kaikesta tästä huolimatta täytyy tunnustaa, etten ole lukenut yhtäkään Shakespearen näytelmää suomeksi - ennen tätä. Suhtaudun suomennoksiin hieman epäillen: pelkään, että Shakespearea suomentaessa jotain olennaista jää väistämättä matkan varrelle, koska kaikkia monimerkityksellisyyksiä ja kaksimielisyyksiä ei millään saa välitettyä kieleltä toiselle. Toisaalta luotan siihen, että urakkaan valitut suomentajat osaavat hommansa, ja suomennoksista voi parhaimmillaan saada jopa enemmän irti kuin alkukielisistä teoksista, koska niitä ymmärtää paremmin, ilman yksityiskohtaisia selityksiä ja huomautuksia sivun alalaidassa. ;)

Koska 38 näytelmää on aivan järkyttävä määrä yhteen vuoteen tungettavaksi (en sentään aikonut lukea pelkkää Shakespearea tänä vuonna!), niin jätän ns. historialliset näytelmät tylysti huomiotta. Jos nyt aivan rehellisiä ollaan, niin kyllähän ne kuuluisat komediat ja tragediat kiinnostavat enemmän kuin Kuningas Henrik ties-monennenko poliittiset vehkeilyt. :)

Jäljelle jää silti 28 näytelmää, jotka pitäisi saada tänä vuonna luettua. Joka kuussa pitäisi siis lukea 2 - 3 tekstiä. Jaoin teokset eri kuukausille suunnilleen niiden alkuperäisessä julkaisujärjestyksessä siten, että komedioita ja tragedioita on melko tasaisesti läpi vuoden:

tammikuu: Erehdysten komedia, Romeo ja Julia
helmikuu: Kaksi nuorta veronalaista, Troilos ja Cressida
maaliskuu: Paljon melua tyhjästä, Kuinka äkäpussi kesytetään, Coriolanus
huhtikuu: Turhaa lemmen touhua, Cymbeline
toukokuu: Venetsian kauppias, Titus Andronicus
kesäkuu: Juhannusyön uni, Timon Ateenalainen
heinäkuu: Loppu hyvin, kaikki hyvin; Kuten haluatte; Julius Caesar
elokuu: Loppiaisaatto, Macbeth
syyskuu: Windsorin iloiset rouvat, Hamlet
lokakuu: Mitta mitasta, Pericles, Kuningas Lear
marraskuu: Talvinen tarina, Othello
joulukuu: Myrsky, Kaksi jalosukuista, Antonius ja Kleopatra

Erehdysten komedia ja Romeo ja Julia on jo luettu ja Kaksi nuorta veronalaista kesken, joten luku-urakka on jo käynnissä ja aikataulussa. :)

Tämä on vain oma, henkilökohtainen haasteeni tälle vuodelle, eli en virallisesti haasta ketään muuta olemaan yhtä hullu kuin minä. :) Olisi toki mahtavaa, jos joku muukin innostuisi tutustumaan uusiin Shakespeare-suomennoksiin tai edes johonkin niistä. Tosin Shakespeare itse varmaan kääntyisi haudassaan, jos hän tietäisi, kuinka moni nykyään lukee hänen näytelmiään sen sijaan, että näkisi ne lavalla näyteltyinä. Pitäisikin yrittää päästä tänä vuonna näkemään Shakespearea myös lavalla esitettynä eikä vain sanoina kirjan sivuilla.

Varautukaa siis siihen, että Kirjanurkkaukseen ilmestyy (epä)säännöllisin väliajoin Shakespeare-hehkutuspostauksia. En edes yritä kirjoittaa näytelmistä mitään pohdiskelevia syväanalyysejä vaan tuon blogiin vain sen, mitä tulee mieleen lukemisen aikana ja sen jälkeen. Lukiolaiset beware: täältä on turha etsiä plagioitavaa materiaalia siihen Hamlet-esseeseen! :)

Kommentit

  1. Onko lukiossa nykyään Hamlet-essee :)

    Hieno projekti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisen huhun kuulin muutama vuosi sitten, mutta en tiedä, oliko kyse yksittäistapauksesta (Shakespeareen hurahtanut äidinkielenopettaja kenties..?) ;)

      Poista
  2. Nostanpa hattua hienolle haasteellesi! Hamletin olen kyllä lukenut, mutta muuten Shakespearen tuotantoon ei ole oikein tullut perehdyttyä. Siispä aion seurata projektiasi suurella mielenkiinnolla - eihän sitä tiedä, josko tulisi joku näytelmä tänä vuonna minunkin luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hatunnostosta! :) Toivottavasti ehdin lukea ja esitellä mahdollisimman monta näytelmää blogissakin - ehkä niistä jokin nappaa!

      Poista
  3. Hieno projekti! Mielenkiintoista lukea kokemuksistasi. :)

    VastaaPoista
  4. Sinulla on kunnioitusta herättävä haaste, tsemppiä lukemiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Toivottavasti innostukseni ei laannu vuoden varrella...

      Poista
  5. Hieno haaste! Suorastaan upea!

    Itsellänikin on käynyt mielessä uusien Shakespeare-suomennosten lukeminen jossain vaiheessa.

    Et minusta ollut ystäväsi kanssa 14-vuotiaana "hieman omituinen". Tai sitten myös minä olin! Kutakuinkin samoissa ikälukemissa, 13- tai 14-vuotiaina parhaan ystäväni kanssa luimme Cajanderin vanhanaikaisia suomennoksia ja käänsimme niitä nykykielelle. Vieläkin kuuluu keskinäiseen sananvaihtoomme meitä suuresti askarruttanut huuhdahdus "Tulen, harmio!" En tosin lainkaan muista, mistä näytelmästä se on, mutta tuo tapahtuikin 1970-luvulla... Muistaakseni luimme kaikkea, myös kuningasnäytelmiä.

    Yksi maailman ihanimmistä oopperoista on muuten Macbeth, ja nimenomaan Olavinlinnassa. Ah! Shakespeare ja Verdi - voiko parempaa ollakaan?

    Ihania hetkiä Williamin tekstien parissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En siis ole yksin, muillakin on hauskoja Shakespeare-muistoja teinivuosilta! :) "Tulen, harmio!" kuulostaa siltä, että se sopii moneen tilanteeseen. Cajanderin suomennoksissa olisi voinutkin olla enemmän vanhanaikaista kieltä, jota sinällään olisi ollut myös mukava lukea.

      Macbeth ja Olavinlinna - sitä hienoutta en ole päässyt näkemään! :( Voin kuvitella, että puitteet ovat ainakin täydelliset ko. näytelmälle.

      Poista
  6. Vau, hieno projekti! Tunnustan, etten ole lukenut Shakespearelta yhtikäs mitään. Ehkä esimerkkisi innostaa jossain vaiheessa vuotta kokeilemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kannattaa seurailla haasteen edistymistä, jospa jokin näytelmä kuulostaisi kokeilemisen arvoiselta. :)

      Poista
  7. Vau, tätä haastetta seuraan mielenkiinnolla! Luin muutama vuosi sitten Romeon ja Julian sekä Kesäyön unelman, ja sittemmin on käynyt useaan otteeseen mielessä tarttua muihinkin näytelmiin. Nyt onkin parhaillaan lukuvuorossa Coriolanus, koska olen menossa Finnkinoon katsomaan Tom Hiddlestonin tähdittämää versiota, ja se onkin ensimmäinen näkemäni Shakespeare-näytelmä. Kuvattu taannoisesta live-esityksestä elokuvateatterilevitykseen, mutta tarpeeksi lähellä ;D

    Åbo Svenska Teater isännöi Globe-teatterin Hamlet-vierailua toukokuussa, mutta liput vietiin valitettavasti pikavauhtia nenän edestä. Ehkä siis pitää vain toistaiseksi tyytyä Shakespeareen lähinnä paperilla kunnes pääsee Lontooseen :)

    Onnea projektiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen yrittänyt bongailla teatteri- ja elokuvaversioita, mutta vielä ei ole osunut silmiin mikään, minne itse pääsisin (Globe-teatterin Hamlet olisi ollut mahtava kokemus!).

      Minunkin pitäisi olla parhaillaan lukemassa Coriolanusta, mutta koska kirjaston kappale on lainassa, taidan siirtyä suosiolla maaliskuun ekaan näytelmään, Paljon melua tyhjästä (koska sitä odotan jo innolla). ;)

      Poista
  8. Tähän voisin osallistua edes parilla näytelmällä. Minun Shakespeare-kaappini on nimittäin sellainen, että olen haalinut hyllyyni tarjouskoreista noita uusia käännöksiä kymmenkunta. Silti olen lukenut Shakespearelta vain perinteiset, eli Romeon ja Julian, Othellon, Hamletin ja Juhannusyön unen. Lavalla olen nähnyt vain Juhannusyön unen ja Myrskyn. Nyt saisin hyvän syyn tarttua edes pariin noista aarteistani. Macbeth kiinnostaisi eniten, mutta sitä en ole löytänyt. Hamlet on niin hieno, että saan kylmät väreet pelkästään näytelmän ajattelemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa hienoa, jos osallistuisit mukaan haasteeseen! :)

      Minullakin on muutama uusi Shakespeare-suomennos hyllyssä, mutta luku-urakassa joudun hyödyntämään enimmäkseen kirjastoa. Olisi kyllä mukava kerätä koko sarja omaksi...

      Poista
  9. Oi! Minulla on kaikki näytelmät varmaankin noina vanhoina suomennoksina ja olen aikonut lukea niistä lähiaikoina edes muutaman. Coriolanus etenkin alkoi kiinnostaa nähtyäni NT Liven teatteriversion siitä. Hamletin jouduin itse ainakin lukemaan lukiossa, mutta en muista pitikö siitä kirjoittaa esseetä ja jos niin millainen. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude