Siirry pääsisältöön

Anni Nupponen: Nainen ja kuningas

Minun voimani oli parantaa ja parantaa aina vain uudelleen, korjata ja eheyttää. Minä olin siis vahva, vahva omassa itsessäni. Areth - hän oli vahva, mutta eri tavalla kuin minä, jumalansa tavalla. Vaikka hän aiheutti minulle suurta surua, niin suurta, että mieleni lähes sortui, en lopulta saattanut syyttää häntä, sillä tuolloin minun olisi pitänyt syyttää häntä siitä, mitä hän oli.

Anni Nupposen alun perin omakustanteena ilmestynyt Nainen ja kuningas voitti vuonna 2009 Kuvastaja-palkinnon, joka myönnetään parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle. Sittemmin romaanin korjatun painoksen on julkaissut Vaskikirjat.

Rakeinen ja kökkö kansi ei nosta odotuksia kovin korkealle ja kirja on jotenkin onnistuttu sitomaan niin kehnosti, että sivut uhkaavat irrota, jos niitä kääntelee liian rivakasti. Tarina on kuitenkin sen verran vetävä, että melko rivakasti niitä tuli välillä käänneltyä. :)

Eelis on parannuksen salin ylin nainen ja taitava parantaja. Työssään hän kohtaa kuningas Arethin, ylpeän ja itsevarman hallitsijan, joka ei kaihda sotaa, mutta kaipaa yksityiselämässään myös kumppania. Eeliksen ja Arethin kypsä suhde perustuu tasavertaisuuteen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen, mutta velvollisuudet kahlitsevat kummankin rooliinsa eikä yhteinen elämä näytä mahdolliselta.

Ymmärrän, miksi Nupposen tyyliä on kuvailtu waltarimaiseksi. Kieli on ylevää, vanhakantaista ja runollista, mutta samalla soljuvaa ja taianomaista. Polveilevat lauseet, joissa ei kuitenkaan ole turhaa toistoa, ja paikoin vanhanaikainen sanajärjestys sekä etäännyttää että lumoaa. Myös Sinuhe oli paikkaansa maailmasta etsivä lääkäri ja mahtavan hallitsijan alamainen, hieman Eeliksen tavoin!

Täytyy sanoa, että olen harvoin lukenut näin koskettavaa ja todentuntuista kuvausta sodasta nimenomaan kotirintaman näkökulmasta. Ja tarkoitan todella todentuntuista, vaikka kyse on fantasiamaailmasta. Pojat ja miehet sotivat jossain kaukana ja ovat poissa vuosikausia, mutta sodan kauheudet tuntuvat silti konkreettisesti kotiin jääneiden luona. Ruuasta on pulaa, kun kaikki pitää toimittaa armeijalle. Kaupunkiin tulvii pakolaisia. Huhut, pelko ja epävarmuus tulevaisuudesta leviävät kansan keskuudessa, kun uutisia sodan edistymisestä ja läheisten kohtalosta ei kuulu.

Romaanissa ei ole mitään miekkojen kalistelua, hirveitä petoja tai mahtavia taikoja. Fantasiakirjaksi se on melko seesteinen ja pohdiskeleva, ja keskittyy päähenkilön mietteisiin ja elämänkaareen. Kirjassa pohditaan syvällisesti kysymyksiä yksilön vastuusta, sodan etiikasta ja oikeudesta onneen.

Kirjasta välittyi hienosti Eeliksen omat tunteet sotaa ja kärsimystä kohtaan. Parantajana hän ei voi käsittää sitä, miksi joku haluaisi tarkoituksellisesti vahingoittaa tai tappaa toisen ihmisen. Eeliksen vahva vakaumus antaa kirjalle jopa pasifistisia sävyjä. Vastaparina on tietenkin kuningas Areth, sankareiden ja sodan jumalan parissa kasvanut vahva hallitsija. Parantaja ja sotilas, nöyrä palvelijanainen ja mahtava kuningas... Kaksi vastakkaista voimaa vetävät toisiaan puoleensa kuin erinapaiset magneetit. Eeliksen ja Arethin maailmankuvien erilaisuus tekee suhteesta jopa hieman epäuskottavan, vaikka sisäinen kamppailu yhdistää heitä.

Jos jotain olisin kirjaan vielä kaivannut, niin enemmän yksityiskohtia Eeliksen työstä. Parantajat parantavat kirjassa sairaita ajatustensa ja käsiensä avulla, mutta olisi ollut kiinnostavaa lukea lisää Eeliksen arjesta ja yksittäisistä potilaista.

Bloggaajista myös Marjaana on ihastunut kirjaan.

Anni Nupponen: Nainen ja kuningas. Vaskikirjat. 2009. 288 sivua.

Vaskikirjat: Nainen ja kuningas
Osuuskumma: Anni Nupponen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt...

Minna Rytisalo: Lempi

Peilistä katsoo vanha ihminen, eikä kukaan enää sano, että olisin hyvin säilynyt ikäisekseni. Se, miltä sisällä tuntuu, on kuitenkin ihan samaa kuin nuorempana. Ihmisestä ei näe eikä tiedä, millaiset voimat tai intohimot hänen sisällään loiskivat. Me näemme aina vain yhden puolen, ihan kuin sivukuvan. Toinen puoli jää piiloon. Tämän lukemisesta on jo aikaa, mutta arvostelu on antanut odottaa itseään. Tämä on niitä kirjoja, joista on vaikea kirjoittaa mitään sortumatta ylisanojen tulvaan ja ylettömään hehkutukseen. Romaanille nimensä antanut henkilö, Lempi, on hurja, rohkea, valovoimainen ja kaunis nainen ja tavallaan romaanin päähenkilö, vaikka kerronta sijoittuu pääosin aikaan, kun Lempi on poissa. Lisäksi Lempi nähdään vain ja ainoastaan kolmen muun henkilön silmien kautta.  Yksi heistä on aviomies Viljami, jonka onnellista, intohimoista liittoa Lempin kanssa kestää vain puolisen vuotta ennen kuin Lapin sota syttyy ja kutsu rintamalle kuuluu. Toinen näkökulma o...

Amy Chua: Tiikeriäidin taistelulaulu

Tässä on muutamia asioita, joita tyttäreni Sophia ja Louisa eivät koskaan saaneet tehdä: - käydä yökylässä - kutsua leikkikavereita kotiin - osallistua koulunäytelmään - valittaa siitä, että jäivät koulunäytelmän ulkopuolelle - katsoa televisiota tai pelata tietokonepelejä - valita itse harrastuksiaan - tuoda koulusta kymppiä huonompia arvosanoja Amy Chuan omaelämäkerrallisen kohukirjan alussa oleva lista asioista, jotka olivat kiellettyjä hänen tyttäriltään, on karua luettavaa. Chua yrittää kirjansa avulla vastata ihmettelijöiden kysymykseen siitä, minkä vuoksi erityisesti aasialaisperäiset lapset menestyvät usein kaikista parhaiten koulussa ja miksi yhä useampi huippumuusikko on vaikkapa kiinalainen. Chua uskoo kivenkovaan ns. kiinalaiseen kasvatusmalliin, jonka jyrkkyydestä yllä oleva listakin kertoo. Chuan mielestä on esimerkiksi huvittavaa, että monet amerikkalaiset tai "länsimaiset" äidit yleensäkin uskovat, että vanhempien on osoitettava lapsille, että oppim...