Siirry pääsisältöön

Tärpit Turun kirjamessuille 2. - 4.10.2015

Turun kirjamessut järjestetään Turun messukeskuksessa 2. - 4.10, eli jo ylihuomisesta alkaen! Olen matkustanut täältä Itä-Suomen sydämestä varta vasten Helsingin kirjamessuille jo viitenä vuotena peräkkäin, mutta Turun kirjamessuille en ole aiemmin eksynyt. Jännä nähdä, mitä messuilta löytyy; ainakin ohjelma vaikuttaa lupaavalta.

Yhdistän kätevästi työn ja huvin eli osallistun myös Kansainväliseen kääntäjienpäivään, joka pidetään tänä vuonna juurikin Suomen Turussa perjantaina 2.10 osana kirjamessujen ohjelmaa. Myös messuvieraat saavat tulla kuuntelemaan kääntäjienpäivän puheenvuoroja, eli jos sarjakuvien suomentaminen tai vaikkapa Oscar-gaalan lähetyksen pikatekstittäminen kiinnostaa, niin kannattaa kurkata päivän ohjelma täältä. Varsinaisesta messuohjelmasta löytyy myös paljon kääntämiseen liittyviä aiheita.

Messuilla minua kiinnostavat ainakin nämä:

perjantai 2.10
Ihanneihmisen ahdas muotti (Runohuone Auditorio 2 klo 11.00)
-- mm. Anu Holopainen kertoo ajatuksia herättävästä nuortenkirjastaan Ihon alaiset.
Antti Holma: Kauheimmat runot (Agricola A-halli klo 12.30)
-- Selailin tätä jo kirjakaupassa ja hykertelin itsekseni. :)
Maria Turtschaninoff: Maresi (Kuisti B-halli klo 12.45)
-- Kirjabloggaajien kehuma Maresi voitti Finlandia Juniorin vuonna 2014. Luin tämän vasta äskettäin eikä tätä ole suotta hehkutettu.
Tiina Laitila Kälvemark: Karkulahti (Fiore A-halli klo 13.05)
-- Tämänkin luin aiemmin tässä kuussa. Kiinnostaisi kuulla lisää kirjan taustoista.
Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (Eino 2. krs klo 15.40)
-- Tämän kannet suljin toissapäivänä, myöhään illalla, enkä sitten saanut unta tuntiin, kun mietin kirjan kuvioita ja tapahtumia vielä pitkään mielessäni...

lauantai 3.10
Mikaela Strömberg: Sophie (Eino 2. krs klo 10.30)
-- Tositapahtumiin perustuva 1800-luvulle sijoittuva romaani kiinnostaa.
Intia kirjailijan inspiraation lähteenä (Kuisti B-halli klo 12.00) 
-- Olen lukenut paljon Intiaan liittyvää kirjallisuutta - tosin enemmän opiskeluaikoina - ja aihe kiehtoo edelleen.
Leena Krohn: Erehdys (Kuisti B-halli klo 12.40)
-- Krohnin tuorein teos on lukulistallani.
Kääntäjä kirjallisuuden välittäjänä (Eino 2. krs klo 12.40)
-- En ole vielä lukenut Katja Ketun Kätilöä, mutta sen verran tiedän romaanin kielestä, että voin kuvitella, ettei sen kääntäjillä ole ollut helppoa. Kolme Kätilö-romaanin kääntäjää keskustelevat.

sunnuntai 4.10
Paneelikeskustelu kääntämisestä (Eino 2. krs klo 12.30)
-- Keskustelua kääntäjien nykytilanteesta ja kääntämisen tulevaisuudesta.
Käännös ja sen kritiikki (Eino 2. krs klo 13.10)
-- Suomentajat ja kirjallisuuskriitikot keskustelevat käännöskirjoista. Miten kriitikko voi arvioida käännöksen laatua? Tämä kiinnostaa sekä kääntäjänä että kirjabloggaajana. :)
Katja Kettu: Yöperhonen (Agricola A-halli klo 13.50)
-- Ketun uutuusromaanikin on lukulistalla.
Bea Uusma: Naparetki - Minun rakkaustarinani (Agricola A-halli klo 14.30)
-- Vuoden huikeimmat, vaikuttavimman ja yksinkertaisesti parhaan (!) tietokirjan esittely. Tätä ei kannata jättää väliin.

Onko messuille menossa muita ensikertalaisia? Mitä odotat eniten messuilta?

Kommentit

  1. Hyvä tärppejä! Toivon ehtiväni kuuntelemaan jotain noista(kin). Olen Turussa kaikkina messupäivinä, töiden vuoksi. Sunnuntaiaamuna haastattelen tyttökirjoista kirjan kirjoittanut Sara Kokkosta, muuten enemmänkin kokoustan ja valokuvaan (työjuttuja) ja aikataulu on melko kiireinen. Mutta kiva mennä Turkuun, siellä on aina aika erilainen tunnelma kuin Helsingissä.

    Ehkäpä näemmekin!

    T. Lumiomenan Katja

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude