Siirry pääsisältöön

Blogistanian palkintoehdokkaani 2016


Taas on se aika vuodesta, kun kirjabloggaajat äänestävät vuoden 2016 parhaista kirjoista. Ääniä annetaan tuttuun tapaan neljässä kategoriassa ja osallistun itse niihin kaikkiin.

Vaikka tuntui, että viime vuosi oli poikkeuksellisen runsas ja hyvä kirjavuosi, niin silti kaikkiin kategorioihin ei ollut hirvittävää tunkua. Esimerkiksi Finlandiassa vain yksi nousi minulla selkeästi ylitse muiden, mutta annan kuitenkin kolmelle kirjalle ääniä. Globalia-ehdokkaita olisi ollut enemmänkin, mutta niistä kolmen parhaan valinta oli helpompaa. Lastenkirjauutuuksiakin tuli luettua melko paljon, mutta ei blogattua, joten Kuopukseen olisi voinut olla enemmänkin tulijoita. Tietokirjallisuutta luin viime vuonna vähän, ja vain yksi kirja pääsee ehdokaslistalle.

Tässä siis ehdokkaani vuoden 2016 parhaiksi kirjoiksi. Laitan jokaisen kirjan alle lyhyen lainauksen arviostani, joka toimikoon perusteluna.

Blogistanian Finlandia

3 pistettä: Minna Rytisalo: Lempi (Gummerus)
"Kaunis, lempeä, voimakas ja järisyttävä teos siitä, kuinka elämä ei aina - tai useinkaan - mene niin kuin kuvitteli tai odotti."

2 pistettä: Marjut Helminen: Appelsiinilehto (Minerva)
"...tarina koukutti ja kosketti. Helminen, toimittaja ammatiltaan, kirjoittaa sujuvasti ja tuntee selvästi aiheensa erinomaisesti. Juoni etenee loogisesti useista aikatasoista huolimatta."

1 piste: Stina Niemi & Aino Öhman: Elämäni (Kustantamo S&S)
"Lääkäreiden ammattislangista ja lyhennerimpsuista syntyy postmodernistisia, lähes käsittämättömiä runoja. Osa on äärimmäisen minimalistisia, lähes haikumaisia. Osa runoista herättää vahvoja mielikuvia, monet ovat ihanan sympaattisia..."


Blogistanian Globalia

3 pistettä: Takashi Hiraide: Kissavieras (Kustantamo S&S)
"Kissat ovat arvoituksia, samoin tämä kirja. Kissavieras on Chibin tavoin kiehtova ja salaperäinen, siro ja sulavalinjainen, pieni, mutta persoonallinen."

2 pistettä: Darragh McKeon: Kaikki pysyväinen haihtuu pois (Atena)
"Romaani ei ole tulevaisuuden vaan menneisyyden dystopia. Se on rujo, tunteellinen ja visuaalinen, murheellinen ja kouraisevan raskas - ja silti, kaikesta huolimatta, toiveikas."

1 piste: Linn Ullmann: Rauhattomat (Like)
"Harvoin pääsee lukemaan näin liikuttavaa, rehellistä ja lämmintä tarinaa epätäydellisistä muistoista, epäsovinnaisesta perheestä ja pyyteettömästä rakkaudesta."


Blogistanian Kuopus

3 pistettä: Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava)  
"Kirjasta aistii, että sitä varten on tehty runsaasti taustatyötä, ja Peetun ajatukset ja tunteet on kuvattu tarkasti ja hienovaraisesti. Kaiken kaikkiaan hieno kirja aivan liian vähän kirjallisuudessa käsitellystä aiheesta!"

2 pistettä: Elina Hirvonen & Ville Tietäväinen: Näkymätön (Lasten Keskus)
"Näkymätön on viiltävän rehellinen, koskettava ja järkyttäväkin tarina siitä, miltä kiusatusta lapsesta voi tuntua. Ja mikä parasta: kirja ei vain kauhistele kiusaamista vaan tarjoaa myös lohtua ja ratkaisun tilanteeseen." 

1 piste: Ulf Stark & Linda Bondestam: Ennen näkymättömiä eläimiä (Teos)
"...runsas ja mielikuvituksellinen, täynnä värien loistoa, arvoituksellisuutta ja ihmeellisiä olentoja."


Blogistanian Tieto

3 pistettä: Mari Manninen: Yhden lapsen kansa (Atena) 
"Tarinat ovat pysäyttäviä ja järkyttäviä. Samalla niiden inhimillisyys tekee kirjasta universaalin; ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla: haaveilevia, perhekeskeisiä, kunnianhimoisia, rakastavia, julmia, järkeviä, tunteilevia, surevia ja kapinallisia."

Kommentit

  1. Meillä oli samat valinnat Finlandiassa ja Kuopuksessa kolmelle pisteelle <3 Tuo runokirja kuulostaa ihanalta, laitan varaukseen!

    VastaaPoista
  2. Kaksi samaa, Lempi ja Kesän jälkeen kaikki on toisin ♥. Ehkä olisi tiedossakin voinut äänestää, mutta Manninen olisi ollut siihen ainoa...No, ensi kerralla viisaampana :D Kissavieras pitäisi lukea!
    Tiia

    VastaaPoista
  3. Lempi löytyy myös kolmikostani. Kolun kirja pitää ehdottomasti minunkin lukea. :)

    VastaaPoista
  4. Kiinnostavia listoja, koska niin erilaisia kuin itsellläni.

    VastaaPoista
  5. Kiinnostava lista! Harmittaa, että en ehtinyt lukea Rauhattomia, sillä uskon sen olevan hyvä ja Globalia-listallani olisi ollut tilaa vielä yhdelle hyvälle käännöskirjalle, luin tosi vähän ulkomaista viime vuonna. Kolun kirjan suunnittelin lukevani ääneen oppilailleni (kaseille tai yseille), uskon sen olevan huippu.

    VastaaPoista
  6. Marian tavoin tykkään kiinnostavasta listastasi! Ja tuo kissavieras viehättää - vähäeleisen oudohko teos, tunnelmaltaan vaikuttava.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude