Siirry pääsisältöön

Heikki Hietala: Viisto valo

Makaan selälläni joen pohjassa. Tiedän, että on talvi, koska joen pinta on jäässä. Ilma on tummumassa, mutta vielä ei ole pimeää. Ylitseni virtaava vesi on painanut minut pohjaan keskelle sinne uponneita jätteitä ja romuja. Veden täytyy olla kylmää, mutta en tunne sitä lainkaan; sen sijaan minulla on lämmin ja mukava olo. En hengitä - minun ei tarvitse.

"Nostalginen, yllättävä, aavemainen" - nämä kolme adjektiivia on valittu takakanteen kuvailemaan Heikki Hietalan novellilajitelmaa. Hietalan esikoisromaani Hotelli Tulagi oli positiivinen yllätys: kertomus entisestä toisen maailmansodan hävittäjälentäjästä oli sekä viihdyttävän toiminnallinen että haikean nostalginen. Odotukset novelleita kohtaan olivat siis jo valmiiksi korkealla.

Suomalaiset lukijat saavat nauttia Hietalan tuotoksista hieman jälkijunassa, koska kirjailija kirjoittaa Hannu Rajaniemen tavoin englanniksi, ja teokset pitää siis suomentaa. Tässä tapauksessa välissä ehti kulua viitisen vuotta: alkuperäinen Filtered Light & Other Stories julkaistiin Yhdysvalloissa 2012.

Kokoelmaan tai "novellilajitelmaan", kuten kannessa lukee, kuuluu 19 novellia ja kolme osaa: "Maa", "Tuuli" ja "Tuli". Kaikkia yhdistää jollain tavalla valo: edesmenneen ihmisen kuvajaisen yliluonnollinen kajastus, vanhanaikaisen kameran sokaiseva salamavalo tai vaikkapa yötaivaalla loistavat tähdet.

Ensimmäinen novelli, "Huvila", ei vielä vakuuta, mutta toinen, "Kissankultaa", on jo hyvällä tavalla häiritsevä. Spefiä ja suomikummaa näistä vinksahtaneista tarinoista ainakin löytyy.

Eniten pidin pidemmistä novelleista. "Hiilipohjainen"-nimisessä tarinassa pikkavanhalla koulupojalla on mielikuvitusystävä ulkoavaruudesta, joka on pojan äidin mielestä vähän liiankin karmivan todellisen oloinen. "Kissankultaa" kertoo oululaisesta opettajasta, joka tapaa teerimetsällä oudon valokuvaajan. "Sillan yli"-novellissa eläkkeelle jäänyt historian professori etsii Euroopasta eräässä maalauksessa esiintyvää kaarisiltaa samoihin aikoihin, kun Hitler on nousemassa valtaan. Jälkimmäisessä novellissa oli jo melkein murakamimainen tunnelma, kun aika vääristyy ja rinnakkaistodellisuus tai tuonpuoleinen ilmaantuu esiin.

Suosikkini oli kuitenkin "Hän sokaisi minut tieteellä", jossa neuvostoliittolaiskolhoosiin laskeutuu Maksim Gorki -propagandalentokone Siperian-kiertueellaan. Kolhoosin asukkaat ovat ihmeissään valtavasta peltilinnusta valokuvauslaboratorioineen ja kirjapainoineen, mutta yhden asukkaan silmät aukeavat vierailun seurauksena uudella tavalla. Myös "Takku"-nimisen novellin avausasetelma on herkullinen: minäkertoja saa kesätöitä Lumotun peikkometsän satuhahmona. Peikkopuvussa koikkelehtiminen lasten iloksi kuulostaa mahtavan absurdilta, mutta novellin juoni sortuu lopussa epäuskottavuuteen.

Valo oli viistoa myös kirjaa lukiessa. :)
Toisista novelleista siis pidin, joistakin en, ja kokonaisuutena minulle jäi kokoelmasta hieman epätasainen fiilis. Osa tarinoista tuntui viimeistellymmiltä, melkein jo romaanin aihioilta, osalle taas en lämmennyt lainkaan. Välillä kielen raskaus häiritsi lukukokemusta. Esimerkiksi tällaiset virkkeet ovat uuvuttavia: Mutta astuessani peremmälle ja keihästyessäni parvekkeen avoimesta ovesta sisään virtaaviin auringon viime säteisiin näin hänet.

Suosittelen kirjaa kuitenkin kaikille spekulatiivisen fiktion ja suomikumman ystäville. Nämä novellit olivat viihdyttäviä, yllätyksellisiä ja hyvällä tavalla häiritseviä.

Bloggaajista myös Henna ja Krista ovat lukeneet kokoelman.

Heikki Hietala: Viisto valo. Sitruuna. 2017. 230 sivua.
Englanninkielinen alkuteos: Filtered Light - Other Stories
Suomentaja: Jaakko Kankaanpää
Kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta!

Sitruuna Kustannus: Viisto valo
Sitruuna Kustannus: Heikki Hietala

Kommentit

  1. Tämä oli hieno kokoelma! En ole pitänyt itseäni novellien lukijana mutta Hietala oli taas yksi sellainen kirjailija joka saa minut ehkä pyörtämään mielipiteeni. Pidin kokonaisuudestakin, joistakin novelleista tietenkin enemmän kuin toisista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luen säännöllisen epäsäännöllisesti novelleja ja tänä vuonna olen lukenut "jo" kaksi kiinnostavaa uutta novellikokoelmaa, tämän ja Tuuve Aron Lihanleikkaajan. Jälkimmäinenkin oli kivan vinksahtanut. ;)

      Poista
  2. Hei!

    Monet kiitokset arviostasi! Olen kiitollinen perustelluista ajatuksistasi, olet lukenut tarinat huolella ja näin kirjoittajana on aina mainiota lukea eri tulkintoja teksteistä. Novellit ovat todella kuin konvehteja, rasiaan mahtuu kaikenlaista, ja suosikit ovat jokaisella omansa.

    Hyvää kevättä!

    Heikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos itsellesi mainion lukukokemuksen tarjoamisesta! :) Tuo onkin novellikokoelmissa parasta: yleensä niistä löytyy aina jokaiselle jotakin.

      Mukavaa kevättä!

      Poista
  3. Ps. Novellien taustat on avattu blogissani www.tulagihotel.com/thfi Varsinkin tuon Siperiajutun tausta saattaa yllättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Pitääpä mennä heti tutustumaan. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Voi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo? Hylkää isäsi ja kiellä nimesi, tai jos et tahdo, vanno että rakastat, enkä minä silloin ole Capulet. Romeo ja Julia taitaa olla yksi esitetyimmistä ja tunnetuimmista (ellei tunnetuin) Shakespearen näytelmistä, "kaikkien aikojen rakkaustarina", josta on tehty tuhat ja yksi versiota ja uudelleentulkintaa. Shakespeare saa silti usein kaiken kunnian rakkaustarinan keksimisestä; moni ei tiedä, että hän ei suinkaan ollut ensimmäinen, joka kirjoitti Romeon ja Julian kohtalokkaasta suhteesta. Tarinaa oli kerrottu eri muodoissa ympäri Eurooppaa jo vuosikymmenten ajan ennen Shakespearen näytelmäversiota, ja se oli hänen yleisölleen hyvin tuttu. Shakespearen pääasiallinen lähde oli eräs Arthur Brooken runoteos, Romeus and Juliet (1562), josta näytelmän juoni ja kaikki sen henkilöt ovat peräisin. Romeon ja Julian hienous ei ehkä perustukaan pelkkään tarinaan vaan tapaan, jolla Shakespeare sen esittää. Näytelmää pidetään mestariteoksena ositt

José Saramago: Luola

[...] jotkut lukevat koko ikänsä eivätkä pääse koskaan lukemansa sisälle, he takertuvat tekstiin eivätkä ymmärrä että sanat ovat vain virtaavan joen poikki aseteltuja kiviä, ne ovat sitä varten että pääsisimme niitä myöten toiselle rannalle, sillä pääasia on juuri se toinen ranta, Paitsi jos, Paitsi jos mitä, Paitsi jos sellaisella joella ei olekaan pelkästään kahta rantaa vaan monta, jos jokainen lukija on itse oma rantansa ja jos se ranta, jolle hänen on päästävä, onkin juuri hänen ja vain hänen [...] Yritin joskus lukea José Saramagon Toinen minä -romaania, mutta en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. En pitänyt kilometrin pituisista lauseista, verkkaisesta tahdista ja sekavasta dialogista, jossa ei tiennyt kuka sanoi mitäkin. Tartuin siis hieman vastahakoisesti lukupiirikirjaamme Luolaan . Yllätyin, miten mukaansatempaava romaani oli (ainakin Toiseen minään verrattuna!) ja luin kuin luinkin 400-sivuisen järkäleen vajaassa viikossa. Tyyli tuntui heti alusta lähtien pe

Miki Liukkonen: Lapset auringon alla

100 on hyvä numero, hän ajatteli, se on tasapainoinen luku. Sillä on neljä jalkaa, se tuoksuu Omolle ja se on kissa. Niinpä Jonas osti appelsiineja. Hän osti niitä neljä, yhtä monta kuin kissalla on jalkaa, ja saippuaa, samanlaista kuin mitä mummolassa oli ollut hänen lapsuudessaan. Vihreää ja mäntysuovan tuoksuista. Tällaisen saippuan olemassaolon Jonas ehdottomasti hyväksyi, ei pelkästään sen nostalgia-arvon takia vaan myös yleisen hygienian. Tämä on ensimmäinen kirja, jolla osallistun Sivumennen-podcastin ja -blogin #hyllynlämmittäjä-haasteeseen, jossa tarkoituksena on lukea vuoden aikana 12 vielä lukematonta kirjaa omasta hyllystä. Miki Liukkosen Lapset auringon alla on odottanut hyllyssä lukemistaan jo useamman vuoden ajan, muistaakseni ilmestymisvuodestaan (2013) lähtien. Liukkonenhan on oululainen kirjallisuuden enfant terrible ; nuoren, boheemin, vähän hullun rappiorunoilijan perikuva, joka väitti - kenties vain puolivakavissaan - uudistavansa suomalaisen kirjallisuude